25.1.2015

25. tammikuuta

Lumisateisesta päivästä kehkeytyi aivan ihanan leuto tammikuinen iltapäivä; asteita 2. Aurinko tuli esiin, luoden kullanhohtoisen valon, taivaan eri sinisen sävyihin. Lukemattomia vesipisaroita puitten oksilla kimmeltäen sisällään pikkuruisia miniatyyrimaisemia ylösalaisin. Sain otettua niistä muutamia kuvia, kunnes pokkari päätti tyhjätä akkunsa ( aina kun on jotain tosi mielenkiintoista kuvattavaa ). Ei se sinänsä tunnelmaa vähentänyt ollenkaan. Tallustelin pihamaalla natisevassa suojalumessa, näin kauriin jälkiä; lienee ollut yöllä tutkimusmatkalla. Lumet valuivat katolta alas, jääden roikkumaan räystäälle kuin kellot Dalin teoksissa. Ruokintapaikalla oli hiljaisempaa kuin eilen; vaikka eilen olikin "kehnompi" sää, oli silti paljon siivekkäitä pikkuystäviä liikkeellä. Tai, no, ehkä niitä olisi aamulla ollutkin, vaan bongaaja poti maailmantuskaa kärsä tiiviisti peiton alla pitkälle aamupäivään...Mutta eilen tihrustin keittiön ikkunalla ja saldosta tuli ihan mainio. Olin varustanut ruokinta-automaatit monenmoisilla herkuilla: viljapalleroilla, herkkupötköillä, siemensekoituksella, omenilla,  pähkinöillä ja tavanomaisilla murkinoilla, kuten auringonkukansiemenet, kaurajyvät ja kuivat leivänmurut ym. Eli ihan kunnon kattaus. Kiva että Birdlife järjestää vuotuisen pihabongauksen; ilman mitään kilpailuhenkisyyttä - jotain tervehenkistä toimintaa vielä tässä maailmassa. Myöhemmin iltapäivällä nousi vielä maasta upea usva ilman jälleen kylmetessä, taivaanranta muuttui utuisen vanhan roosanpunaiseksi ja kuunsirppi kapusi korkealle..se tosiaan muistutti jotain kippuranenäistä hahmoa jollaiseksi se joissain satukirjoissa kuvataan. Todellisuus on vain satua upeampaa.






Viherkasvi-remix osa 1.

Huonekasvit alkavat hiljalleen virkostua vähäisenkin valon lisääntymisen vuoksi, tekemään uusia lehtiä ja varsia. Hieman huoltoa, siistimistä;
kevyesti merileväuutetta kasteluveden mukana muutaman viikon ja helmikuun alussa alan lannoittamaan. Muutamia uusia viherkasveja oli ihan pakko ostaa ränstyneiden tilalle ja mielenvirkistykseksi.  Esim. saniainen, muorinkukka, rahapuu. Vaikka joka kevät päätän etten hanki yhtäkään: se päätös ei ole vielä koskaan pitänyt; sama pätee siemeniin. Eihän niistä kaikki pärjää kuin korkeintaan yli kesän, mutta sellaisina hetken ilona toimivat; kauemmin kuitenkin kuin kukkakimput. Merilevä olisi oivallista yleensäkin pihakukille ja kasveille yleensä. Sitä vaan kesällä metsästämään saaristoon jollain konstilla..ihan pikkupullo ei pitkälle riitä. Vaan nyt ensin sisäkukat kuntoon ennenkuin alkaa ulkopuuhat.

Muorinkukka
Sulkasaniainen




Kirjovehka
Traakkipuu
Pylvästyräkki
Lyyraviikuna

24.1.2015

Araliafantasia.

Varhaisimmat lapsuusmuistot liittyvät isoon huonearaliaan joka kasvoi isossa ruukussa olohuoneen lattialla. Istuskelin mielelläni sen katveessa haaveilemassa, ihastellen sen suuria, tummanvihreitä lehtiä. Muistan vieläkin miltä se tuoksui. Mistään sen jännittävämmästä en tiennytkään, se oli kuin vieras muilta mailta, saaden mielikuvituksen liikkeelle eksoottisena ja salaperäisenä ojennellessaan teräväkärkisiä lehtiään kuin sormia...silti se oli kuin luotettava ystävä, vihreä sellainen ja puhuimme ehdottomasti samaa kieltä!
Kaupoissa on aina silloin tällöin tarjolla pieniä yksilöitä, vaan harmillista kyllä, en ole koskaan onnistunut niitten kanssa. Suomessa sitä on kasvatettu huonekasvina yli sata vuotta; nykyäänhän on monenlaisia lajikkeita tarjolla; eivät vain taida vetää vertoja sille lapsuusajan aralialle kuitenkaan! Mutta viehtymys isoihin viherkasveihin ja muuhun vihreään on varmaan osittain sen ansiota. Toinen mielenkiintoinen ja näyttävä viherkasvi on peikonlehti.

Monstera deliciosa.

Peikonlehti

Etelä-Amerikkalainen sademetsien asukki, joka kapuaa luonnontilassa pitkin puunrunkoa monimetrisenä, kehittäen kolmenlaisia lehtiä: pieniä, keskikokoisia ja isoja liuskoittuneita. Mitä ylemmäs se pääsee, sitä liuskoittuneemmat lehdet. Pikkulehdet taas toimivat energiavarastoina isoille että ne jaksavat kiipeillä. Muutamien lajien lehtiin aukeaa reikiä kuin emmentaljuustoon, josta syystä englantilaiset kutsuvat sitä nimellä "juustokasvi". Kunpa voisi tarjota sille samanlaiset olosuhteet kuin kotimaassaan, vaan sen on tyytyminen toistaiseksi Pohjolan oloihin.

20.1.2015

Mielenkiintoinen uusi tuttavuus.

Clusia rosea; " Princess "
Kaupan kukkahyllyllä napotti aivan uusi
tuttavuus; en ole ennen nähnyt tai kuullut.
Ensin oletin sen olevan fiikus jota se muistuttaakin.
Tihrustin tarkemmin myyrän-näölläni: klusia.
Kutsutaan myös valefiikukseksi. Tosi hauskan
näköinen kiiltävine, nahkeine lehtineen. Pitää
kovasti lämpimästä ( ei alle 20 astetta ) ja valoisasta
olotilasta. Voi lisätä latvapistokkaista. Tämä lajike
tekee vaaleanpunaisia kukkia, muut valkoisia. Myös
jonkinlaisen erikoisen hedelmänkin se saa aikaan.
Tekee se paljon muutakin! Jotkut lajikkeet kasvavat
ensin epifyytteinä puussa, sitten kasvattavat pitkät
juuret, tukehduttavat ja tappavat isäntäpuunsa! Huh,
täytyypä vähän pitää silmällä sen puuhia...
Wikipediasta löytyi paljon muutakin mielen-
kiintoista: voi kasvaa asuinsijoillaan 10 - 15 metriseksi puuksi. Asuinpaikkoina mm. Hawaiji,
Bahamasaaret, Mexico. Nimetty hollantilaisen
botanistin Carolus Clusiuksen mukaan. Muita nimiä:
monkey apple, balsam apple, autograph tree.....





18.1.2015

Vihreä juttu.

Taas on se aika vuodesta kun kauppoihin tulee ihania viherkasveja..niin vehreitä ja pirteitä, mutta ah ja voih; saadapa ne viihtymään kuivassa huoneilmassa. Sama pätee ulkokukkiin kuin huonekasveihinkin, ei kannata yrittää sellaisten kukkien kanssa jotka eivät vain menesty...tai sitten vain nakkaa kompostinruoaksi ja ostaa aina uudet. On jokseenkin mahdotonta tarjota valtavan, melkein viidakkomaisen kosteaa huoneilmaa tavallisessa asumuksessa. Kasvien suihkuttaminen on hankalaa, sitä ei tule tehtyä ja se on melkein yhtä tyhjän kanssa, kun ilma ei ole kosteaa koko ajan.  Nahkeat ja vahapintaiset lehdet omaavat kasvit pärjäävät hyvin kuivassa huoneilmassa, kun ovat kotoisinkin kuumilta ja kuivilta alueilta. Eräs tärkeä pointti valon ja sopivan kastelun lisäksi on se että juuret saavat hengittää; lasittamattomat keramiikkaruukut ovat parhaita. Melko idioottivarmoja huonekasveja ovat mm. peikonlehti, pylvästyräkki, palmuvehka, fiikukset, traakkipuut, kultaköynnös ja anopinkielet. On sitä tuossakin jo valinnanvaraa joilla saa kodin viihtyisäksi.

Piha uinuu talviunta....




11.1.2015

Sisäviljelyä.

Hävittäessäni rähjääntyneitä huonekasveja, innostuin kokeilemaan hedelmien siemenien kasvattelua. Ostin vuonna 1980 kirjan : Ikkunallani kasvaa sitruuna ja taatelipalmu , ( Richard W. Langer ) . Tavattoman viihdyttävä kirja vaikkei mitään kasvattaisikaan, mutta kyllä se siihen innostaa. Vuosia sitten kokeilin ainakin avokadoa, appelsiinia, varmaan muitakin, vaan muisti ei ihan kanna 80- luvun alkuun...
Bataattia ja kookosta kokeilin muutama vuosi sitten, vaan ei onnistunut jostain syystä. Nyt on bataatti vedessä -ainakin oikeinpäin, terävämpi puoli vedessä; kookos kaikkien sääntöjen mukaan vähän paksumpi pää alempana ruukussa; avokado myös 1/3 osaa mullan yläpuolella..varmuuden vuoksi pidän lasipurkkia sen päällä , samoin kookoksella on kupu päällä. Pitäisiköhän ne vielä tunkea Herbieen  ( yrttien vesikasvatushärpäke ) saamaan lisävaloa. Mangon siemen on vielä likoamassa ja tarkoitus on mandariinin siemeniäkin laittaa. Taidan vielä nuuskia kaupan hedelmähyllyjä sillä silmällä mitä muuta voisi kokeilla. Ajankohta on ehkä liian aikainen kun ei ole vielä auringon lämpöä ja valoa tarpeeksi; mutta sitten uudet tilalle jos ei onnistu.
Olen nähnyt muissakin blogeissa kokeiltavan mm. bataattia hyvin tuloksin ja niistä on saanut paljon vinkkejä. Joku oli laittanut porkkanoitakin kasvamaan; siis porkkanan kanta veteen..hmm..sitäkin voisi kokeilla.
Bataatin möllykkä..
Kookos, vähän höpsähtäneen näköisenä...
Avokado lasikipan alla...

1.1.2015

1. tammikuuta

Tammikuun ja vuoden ihka ensimmäinen päivä valkeni sateisena, sumuisena ja koleana.  Suunnitelmissa oli hieman jotain pihalla hommailla kun maa oli taas lumesta vapaa; haravoida tai siirrellä kiviä tai jotain muuta luonnikasta puuhastelua vaan inspiraatio oli vähän hukassa. Illaksi sää kuivahti; ja  myöhemmin ihastelin korkeaa, syvän musteensinistä taivasta jota kuu valaisi ja tähdet koristivat; kylmenevällä maanpinnalla kimaltelevaa huurretta kuin tuhansia timantteja. Niin rauhallista ja ihanan hiljaista. Aivan täydellinen vastakohta eilisillan ja yön räiskinnälle. Mielenkiintoinen sana: ilotulitus; jep, tulitustapa hyvinkin, ilosta en menisi sanomaan mitään. Miten kotieläimet kärsivätkään niin kovista äänistä ja varmaan vielä enemmän kaikki luonnossa elelevät; useita tunteja kestävät räjähdykset, pimeässä ..huh, jos olisin lintu tai jänis tai jokin muu herkkä  luontokappale, olisin aivan paniikissa ja niin ne varmaan ovatkin.  Elämästä voi kyllä nauttia ihan vähemmälläkin volyymilla....ja toiset huomioonottaen. Taitaa olla turha toive tässä MinäMinämaailmassa.


                                         Heräävässä unelmassasi, kun olet hiljaa ja kuuntelet
                                         sisimpääsi, ajatuksesi putoavat lumihiutaleiden lailla,
                                         leijailevat ja vaatettavat kaikki avaruuksien äänet
                                         valkoiseen hiljaisuuteen.


                                                                                     Kahlil Gibran
                                         
                                           

Tietoja minusta


Olen syntynyt Kristiinankaupungissa v. 1963; jossa elelen ja hoitelen puutarhaa joka on pääasiallisin harrastus huhtikuulta siihen asti kunnes sataa ensimmäiset lumet. Muita harrastuksia ovat maalaaminen ja valokuvaus, hieman raapustelua silloin tällöin ja paljon haaveilua!! Meidät on kaikki luotu puutarhureiksi ja nauttimaan elämästä maan päällä; siinä voisi olla motto meikäläisellä!