Edes muutama kukkanen

Sateet ja kovat tuulet riepottivat cosmoksia...varovasti avataan nuppuja....

Joku ihastuttava apilalajike kesäkukkana. Saisikohan sen pysymään monivuotisena?

Gladiolukset ovat näyttävän upeita. Niitä ei vaan
saa uudelleen kukkimaan. Ennen se onnistui.
Ehkä siihenkin on olemassa jokin jippo.

Muutama lilja on jäljellä. Valitettavasti myös on
liljakukkoja nakertelemassa niitä.

Daaliat ovat alkaneet avaamaan nuppujaan.

Vaaleanpunainen kukki jo aiemmin.

Ostaessani cannoja epäilin niitä banaaneiksi koska lehdet
muistuttavat toisiaan. What a surprise!

30. heinäkuuta

Heinäkuun loppu voisi olla punaisenviinimarjan värinen. Vehmaan vihreää, tummuviksi käyviä varjoja nurmikolla. Punarintojen tiksutusta, hanhien kaakatusta. Valtavia kermavaahtopulleroisia pilviä jotka heijastavat auringonvaloa, sateenkaaria, satunnaisia sadekuuroja, matalalla vaeltava kuu. Elokuun saapuessa fiilikset vain paranee. Vihdoin saapuneitten sateitten jälkeen on melko raikasta, ilma helppoa hengittää. Yöt alkavat pimentyä, valo vähenee. Nyt olisi kipikapi ehdittävä kypsyä jos aikoo: tomaatit vasta kukkivat hoopissa, lavassa sensijaan on pienenpieniä tomaatinalkuja. Pikkuruisia kesäkurpitsan alkuja, jättikurpitsakin on vasta miettimässä kasvaako vai ei. Viinimarjat alkavat olla kypsiä, niitä ei juuri mikään tunnu häiritsevän. Kantarelleja ei näy, mikä on pettymys. Mutta niille oli kohtalokasta tuo rutikuiva kausi. Ehkä myöhemmin syksyllä tupsahtaa esiin? Kukkaset kukkivat miten kukkivat; toiset kärsivät kuivuudesta enemmmän kuin toiset. Piha ei nyt kuitenkaan mikään autiomaa ole: se on pikemminkin kuin viidakko enenevässä määrin. Hienoista raivausta on tiedossa, ettei aivan umpeudu. Syksyn tullen on mukavampi hommailla rouheampia hommia. Syksyn tulo on ihana ajatus. Sen jälkeen voi taas alkaa odottamaan uutta kevättä.

Vielä kuvasuman purkua...

 Kesä-heinäkuun kuvia puutarhasta. Jos hiljalleen pääsee ajan tasalle blogin suhteen. Kesän kuumuus ei ole oikein innostanut istumaan tietokoneen äärellä. En aio talvella kesäkuvia tarjoilla. Vuodenaikojen mukaan mennään. KUVANÄYTTÄMÖ-blogia olisi myös ajantasaistettava....

Deepest, bluest...

Tummatulikukkia pötkähteli runsaasti esiin tänä kesänä.

Musta aurinko

Mustat auringonkukat alkavat avautumaan.

Hopeatäpläperhonen

Kaunis kuparikuoriainen

Mustavalkoisia hetkiä

Muutamia kesäkukkasia

Hurjan värinen värinokkonen  eli isokirjopeippi.
Solenostemon scutellarioides.

Mustaa ja punaista lehdissä.

Vaaleanpunaista haaveilua: pelargoni ja hortensia.

Hyvä väriyhdistelmä.

Lobelia ja joku mysteerikukka. Lobelia ei sateesta tykkää.

Päivänsini kukkii aika mukavasti. Hieman suojaisempi
paikka sopii sille.

Viime syksynä kerätyistä siemenistä tuli näin kivasti
kukkivia krasseja.

Muutamia gladiolukisa kukkii.
Odottelen vielä violetteja ilmestyviksi.
Nykyään eivät tee enää toistamiseen
kukkia talvisäilytyksen jälkeen mikä on
harmillista. Syytä en tiedä.

Kasvimaa joka ei ole kasvimaa....

Muutaman viikon takaisia kuvia hurlumheikasvimaasta ja sen ympäristöstä.

Amppelimansikkaruukussa joku ihana kesäkukka, nimestä ei tietoa.

Jättikurpitsan kukka tuoksuu hyvälle.

Mutta tuleeko yhtään kurpitsaa? Vielä ei ole alkuakaan. Kukatkin on poikakukkia. Hmm...vaikka roudasin niille hevosen
kakkaakin  ja saivat kanankakkamerilevälannoitetta ja vettä kannettu kädet venyen.