27.7.2016


Lavassa ja maassa

Kasvilavassa on eloa, vettä saa kantaa niin että kädet venyy.
Kas, kesäkurpitsaa pukkaa...
Maissikin alkaa kehittämään tähkiä.

Jonkinlainen kasvimaani muistuttaa todellakin
viidakkoa. Maa-artisokat röyhää...marjapensaat on
ihan hillittömiä, humala on täysin villiintynyt,
lipstikasta nyt puhumattakaan. Etualan auringonkukka-
tilkku yrittää pitää puoliaan. Saattaa olla etteivät ehdi kukkia.

25.7.2016


Kirsikat alkavat kypsyä.

Viherkotterossa tapahtuu

Muutamia chilejä tulee.
Viherkotterossa tapahtuu hitaasti ja varmasti. Hommasin
toisen hyllyn, muovisen, puisen tilalle. Ensi keväänä saa
kivasti siemenpurtiloita aseteltua siihen.

Mansikkakoiso alkaa kypsyä.
Tomatillon kukka.

Bansku poloinen

Vein banaanin ulos, nyt kun on lämpöisempää. Se on jotenkin
nuupahtaneen oloinen, ajattelin jos se virkostuu. Voi olla että
se kaipaa isompaa ruukkua myös. Jotain se on selkeästi vailla.

Minibaari

Sain aikaiseksi virittää perhosbaarin. Sekoitin juoman
glögistä, siirapista, hunajasta, ruokosokerista ja annoin
muhia pari vuorokautta kannelllisessa purnukassa. Sitten
tälläsin pesusienen palan purnukkaan ja asetin sen kukka-
amppeliin kun en muutakaan keksinyt. Katsotaan sitten
kelpaako siipiveikoille. Kuuluuko huomenna kova hoilotus
kauas asti kun kotosalle palailee.....

24.7.2016


Presidentti on hengissä

Sininen kärhö "Mr. President" on sittenkin elossa, se vain
antoi odotuttaa itseään. Kiemurtelee Mustialan ruusun seassa.
Ehkä se vielä ehtii kukkia tänä kesänä. Olin aikeissa siirtää sen
ruukkuun, mutta mitä suotta, jos se viihtyy tuossa, kiemurrelkoon.


Päivystävä lokki

Lokki tähystelee pihamaalla,
jos sattuisi jotain purtavaa löytymään...

24. heinäkuuta

Kesä jatkuu, aavistus syksyä olemassa. Ainoastaan vettä kaivattaisiin. Rannikko taitaa olla se paikka joka on jäänyt ilman valtavia vesimääriä. Perennat, nurmikko, puut alkavat kellastua paikoin. Suomen kansan Kalenterissa sanotaan että jos mätäkuussa putoilee lehtiä, odotettavissa on suuri suojasää maaliskuussa. Tuon kun nyt sitten muistaisi kun maaliskuuta lähestymme! Toinen viisaus kuuluu: "Mätäkuu poudalla palaa tai sateella valaa".  Njaa-a...katsotaan mitä tapahtuu. Ajatukset ovat jo ensi keväässä eikä syksynkään ajatus mitenkään ahdista; itseasiassa mukavaa. Kuten keväällä, syksyisinkin on raikasta, helppo hengittää, hommailla ulkona ja valo on taas ihan omanlaistaan. Onneksi meillä on neljä vuodenaikaa. Pihatöissä lähinnä on meneillään ruohonleikkuuta, siistintää, rikkaruohojen nypiskelyä, joskaan en kaikkia nypi; siellähän ne menee muun seassa. Nokkoset kiskon marjapensaista kun poiminta-aika lähestyy, siiheksi ne saa mellastaa rauhassa. Viinimarjat kypsyvätkin aikaisemmin tänä kesänä. Huomaan omenien putoilevan maahan; selkeästi veden puutteesta. Toivottavasti jotain sentään on syksyllä poimittavana. Lämmön ansiosta daaliat alkavat kukkia jo, kurpitsat ovat virkostuneet, viherkotterossa asukit ovat pöhistyneet. Jotkin perennat puolestaan kukkivat vähäisesti; liljat jäävät lyhyiksi ja pieniksi osin. Samoin on luonnonkukkien laita; joitain on paljon; väinönputkia on esimerkiksi paljon ja sitten joitain muita tuskin ollenkaan. Ensi kesänä on taas jotain muuta....mitäs me luonnolle ja säille voimme, otetaan asiat vastaan sellaisina kuin ne eteen tulee!

17.7.2016

Luonnonkukkia siellä täällä

Luonnonkukat sopivat hyvin pihaan, houkuttelevat
hyönteisiä, perhosia. Tai sitten niitten tuoksu vain
tulvahtaa pihalle lähiniityiltä kuten tämän niitty-
nätkelmän.
Päivänkakkara on myös hauska ja pirteä.





Otuksia....

Näitä otuksia lentelee tähän aikaan kesästä, nimi taas
autuaasti hukassa...

Pörriäinen huilaa plantaasinhoitajan polvella ja hoitaja huilaa lepotuolissa.


Täältä
tullaan!

Kuhinaa....
Viitapihlaja-angervo on oikein pöhistynyt ja
täynnä pörriäisiä päivin, illoin.

Paljon tummatulikukkia


Viihtyy auringossa mutta hieman varjoisammassakin.
Tänä kesänä tummatulikukkia on paljon.
Marjapensaissa, siellä täällä pihalla.
Ukontulikukkia on ainoastaan yksi!





12.7.2016

Kukkia, kukkia...








Kurpitsat ulkosalla


Vaaleanpunaista saippuaa

Vihdoinkin sain selville mikä ruusu tämä on.  Olen luullut sitä ties miksi. Mutta Mustialan ruusu on akkuraatti nimi; Minette. Asustellut pihallani varmaan sellaiset 50 vuotta tai ainakin melkein. Tuoksu tuo mieleen Lux - saippuan, lieneekö sekin jo muinaismuisto.  Kaunis on eikä sateesta pidä ollenkaan. Suojainen, lämmin seinusta on paras paikka sille.
 
 

Tietoja minusta


Olen syntynyt Kristiinankaupungissa v. 1963; jossa elelen ja hoitelen puutarhaa joka on pääasiallisin harrastus huhtikuulta siihen asti kunnes sataa ensimmäiset lumet. Muita harrastuksia ovat maalaaminen ja valokuvaus, hieman raapustelua silloin tällöin ja paljon haaveilua!! Meidät on kaikki luotu puutarhureiksi ja nauttimaan elämästä maan päällä; siinä voisi olla motto meikäläisellä!