28.4.2015

Kuun lumoa

Kuu on kaunein juuri huhtikuulla. Yritän saada vangittua sen lumovoimaa niin hyvin kuin pokkarilla saa. Se heijastuu hauskasti pieneen pihalampeen. Pieni tuulenvire rikkoo veden pinnan ja saa kuun värisemään. Kuvan kun kääntää nurin saa ihan erilaisen tunnelman aikaan. Jos saisi täydenkuun myös vangittua lammen pinnalta.



Kuu on aina inspiroinut taiteilijoita ja runoilijoita....

                             






                     Läpikuultava
                     kevään kuutamo, yö ei
                     minkään kaltainen -
                     se ei ole pilvinen,
                     se ei ole pilvetön.


                               Chisato

Kasvimaan hoitaja


Mmmmm....maistanpas tuotakin....

mmm...aika hyvää..
Jaa, että rikkaruohot saa vain syödä... no...harkitaan asiaa..

Hämähäkki kömpii kevättähdellä.

25.4.2015

25. huhtikuuta

Ihana huhtikuu alkaa olemaan lopuillaan; voi kunpa se olisi vähän pidempi kuin muut kuukaudet! Pari viikkoa lisää. Kaunein kuukausi vuodesta. Kaikki on aluillaan, valo on niin vaihteleva, pistävän kirkkaasta utuiseen, kullanhohtoiseen.  Ja erilaiset luonnon äänet. Mustarastaan laulu iltaisin jostain korkealta kuusenlatvasta. Mullan alta kömpivät kevätkukat, ei mitään hentoisia hörhelöitä, vaan pontevia olentoja jotka eivät yöpakkasiakaan säikähdä. Pikkulinnut liikehtivät ja puuhailevat ahkerasti. Nyt on onneksi lisää pönttöjä minne perustaa koti. Punarinta saapui, rautiainen piipahti eräänä päivänä, aivan pikkuruisia hippiäisiä poikkesi hyppelemään. Kaikista vierailijoista upein on sievä, eloisa kuusipeura. Kunpa se vain jäisi vielä oleskelemaan; ilostuttamaan ja koristamaan pihaa. Ei ihme että sitä on kutsuttu koristehirveksi, joskus silloin kun sitä on Suomeen tuotettu. Mainio ruohonleikkuri se olisi myös, varsin äänetön sellainen. Kaiken haahuilun lomassa sentään tulee välillä tehtyä pihatöitäkin. Pihan siivoamista on ihan loputtomiin. Uudelleenjärjestelyä kun osa pihasta on laitettava ihan uusiksi.  Ajattelin jättää ihan villiksi, luonnonkauniiksi ison osan, voisin siirtää joitain niittykukkia pihaan. Saa sitten rehottaa ihan vapaasti. Nyt on vielä hyvä siirrellä kun ei lehdet ole auenneet pensaissa, puissa. Pari hansaruusua, kriikuna. Kokeilen miten pienet haavanalut lähtee viihtymään. Olen jotenkin ihastunut niihin, varsinkin syksyllä ne on upeita, kuin vaimeita tuulikelloja lehtien lepatus. Ja paju on myös kaunis ja nopsa kasvamaan. Samoin korallikanukka on nopea ja helppo. Yritän löytää nopeasti kasvavia ja leviäviä perennoja joilla voi paikata pihan ongelmakohtia.  Muutamia kukkien mukuloita ja sipuleita olen laitellut ruukkuun ja turvepenkkiin, daalioita, gladioluksia, jaloleinikkejä. Siemeniä kylvetty hissukseen purnukoihin; kurkkua, kesäkukkasia. Ostin pitkästä aikaa orvokkeja, ne levittävät kiitettävästi siemeniään sinne tänne. Uusi uppopumppu hommattu, sain pikkulammen täytettyä, se toi heti eloa pihaan. Itseasiassa kun osa pihasta meni ihan  tärviölle se sai vaan ideoitten tulvan aikaiseksi! Olisipa vaan aikaa toteuttaa ne kaikki. Rahalla tietysti saisi nopeasti ja hienoa jälkeä aikaan, mutta  hyvin pitkälti saa kivoja tuloksia luonnonkasveilla, kaikenlaisella luonnosta löytyvällä materiaalilla. Varsinkin kun asuu melkein metsässä niin se vain sopii. Piha ikäänkuin on osa luontoa eikä jokin keinotekoinen alue joka törröttää metsän keskellä kuin joltain toiselta planeetalta pudonnut meteori.

24.4.2015

Raikas koivunmahladrinksu suoraan tehtaalta.

Mahlan viime tippojen keruu...

Huomasin taas viime tipassa mahlankeruun; mutta eiköhän sitä nyt vähän saada varastoitua pakastimeen. On se niin hyvää, varsinkin ihan kylmänä, NAM! Terveellistäkin on , hyvä nivel- ja reumavaivoista kärsiville; puhdistaa munuaisia, lisää vastustuskykyä ym. ym. Olisi tosi mainiota jos sitä voisi juoda vuoden ympäri, mutta niin suurta varastoa ei ehdi enää kerätä.


Bambi on vielä maisemissa, tepastelee ryhdikkäänä, natustelee sieltä täältä tuoretta ruohoa. Tarkkailee uteliaana mitä ympärillä tapahtuu. Kissat on mielenkiintoisia, niitten perään on tepsuteltava häntä pystyssä, lintuja on kiva tarkkailla samalla kun loikoilee...lentokoneet on vähän epäilyttävämpiä..autotkaan ei ole kovin kivoja...mutta muuten elämä hymyilee...Kuvat on otettu aamulla ikkunaruudun läpi; varsinaista lähikuvausta.

22.4.2015

Mullan alta kömmitään....

Lumikelloja alkaa sittenkin ilmestyä mullan alta. Syksyllä siirsin koristeomenapuun ja asettelin sen alle lumikellojen sipuleita tietämättä että kohta huristellaan mennen tullen kaivinkoneilla niitten yli. No, ovat ilmeisesti kaivinkoneenkestävää laatua! Samaan pieneen asetelmaan laitoin varjoliljan sipulin. Aika näyttää selvisikö se  rajunpuoleisesta käsittelystä. Yhteensä seitsemän kukkapenkkiä tai muodostelmaa sai kipeää viemäröintihommassa. Voin vain toivoa että silti jotain nousee ylös. Lumikellot sai ainakin positiiviselle mielelle.




21.4.2015

Ruusukimppu kesken työpäivän on piristävä yllätys!!








Varsinaista kärsimystä!

Laitoin passionhedelmän siemeniä purnukkaan maaliskuulla; nyt kun on ollut aurinkoisempia päiviä ne ovat alkaneet itämään. Varsin pontevia taimia puskee mullasta. Miten hauskaa! Nimi on kyllä turhan dramaattinen tällä köynnöskukalla.
Hedelmä maistuu ihan karviaiselta. Enimmäkseen sisältää vain siemeniä.
Passiflora edulis; kärsimyskukka.

20.4.2015

Kuusipeura nauttii keväästä ja vapaudestaan täysin siemauksin.

Me koirulaisetkin tykätään keväästä!






Ihan kohta silmut aukeavat....



Pajunkissat muuttaa muotoaan.

19.4.2015

Kolmas kerta toden sanoo...

Kolmas banaani hommattu, johan nyt on ellen saa sitä pysymään hengissä. Heti istutin sen isoon ruukkuun ja yritän pitää mahdollisimman valoisassa paikassa. Vedensaannista on huolehdittava. Nyt vain aurinkoisia päiviä tilaukseen niin se kasvaa kohisten. Syksyn ja talven tulo onkin sille kohtalokkaampaa. Silloin liiallinen kastelu ja sen katkaiseminen liian matalaksi koituu sen pään menoksi. Jospa nyt onnistaa...

15.4.2015

Mieluisa vierailu.

Pikkukaveri köpötteli tänäänkin pihaan; olin jo sydän syrjällään mihin se on päätynyt. Se kuulemma vierailee naapurustossa; parissa muussakin pihassa on siemenbaari avoinna 24/7. Sekä bonuksena hevostalli jossa voi käydä moikkailemassa vähän isompia kavereita! Syötyään ensin kauraa se naposti tuoretta ruohoa jälkkäriksi ja asettui kasvimaalle samaan paikkaan loikoilemaan kuin eilenkin. Onneksi oli aurinkoista. Lähti kyllä verkkaisesti niityn yli metsikköön aikansa tuumittuaan. Sillä on niin kaunis, älykäs katse. Metsäkauris se ei ole, eikä se oikein valkohäntäpeuraltakaan näytä joten olen melko varma että se on kuusipeura eli nykynimeltään täpläkauris. Oletan sen olevan vasa, eiköhän aika sen näytä. Toivottavasti kuitenkin terve; ainakin ruoka maistuu. Ehkä on tilaisuus tutustua siihen ja sen tapoihin paremmin. Onneksi on kesä tulossa, se pärjää, syksyllä on mietittävä uudelleen jos se jää näille kulmille. Ruokintaa ei ainakaan voi lopettaa. Aika näyttää mikä on bambin tulevaisuus.

Voi että mua nukuttais...




mutta ei se nyt onnistu ( huokaus..) ..taidan häipätä..

14.4.2015

No hei! Mitäs tölläät?


Uusi ystävä.

Eilen alkuillasta pihan poikki hippaili sievä olento; kuusipeura oletan. Natusti mennessään ruohontupsuja. Myöhemmin se tuli uudelleen, suunnisti ruokintapaikalle; ilmeisesti käynyt ennenkin kun reitti oli selvä. Se naposteli kauranjyviä..nuuhkaisi auringonkukansiemeniä vaan ei kelvannut. Napsin kuvia ikkunasta. Tuli hyvä syy pestä ikkunat... Se kuunteli tarkkaavaisesti ääniä muttei varsinaisesti erityisen säikky ollut, johtuuko sitten siitä että se on vielä niin kakara. Syötyään n. tunnin verran se siirtyi naapurin nurmikolle..söi verkkaisesti sieltä täältä ruohoa ja köllähti vaakatasoon sopivaksi katsomaansa paikkaan!!! taisi tulla massu täyteen. Tänään aamulla kun tein lähtöä töihin se makasi samassa paikassa, pää retkottaen..olin saada sydärin!! lähestyin sitä, näin toisen korvan liikkuvan...se oli siis elossa! juttelin sille ja se poloinen säikähti niin perusteellisesti, hyppäsi ylös ja kipitti muutaman metrin poispäin. Se oli vain niin syvässä unessa ja sitten joku muori tulee herättämään kesken makeitten unien! Pelästyin vain sen olevan kuollut tai sairas. Juttelin sille rauhoittavasti ja menin poispäin....hain lisää kauraa ja kameran ja yritin ehtiä ottamaan pari kuvaa. Mieluiten olisin jäänyt kotiin seuraamaan sen puuhia. Se jäi kasvimaalle maistelemaan  unenpöpperöisen näköisenä vihreitä kasvinosia. Suoriuduin kotosalle niin nopeasti kuin pystyin ja siellähän se oli....köllötti kasvimaalla!! Ehkä se tuumi ettei kannata kovin kauas lähteä kun on evästä ihan sorkan ulottuvilla. Se hipsi kuitenkin niitty- ja metsikkökaistaleen suojiin kun pihalla alkoi olla enempi liikettä ja actionia. Se vaikuttaisi olevan vasa, mutta en ole ihan varma; ajattelisin sen olevan kuitenkin tyttö. Illalla ei näkynyt ruokintapaikalla, ellei se tule vasta pimeän tultua. Mutta miten kaunis!! Uteliaana se katselee ihmisiä, ei ryntää karkuun suoraapäätä. Varovainen kyllä ja parempi niin. Kaikki ihmiset kun ei kunnioita ja kohtele hyvin luontokappaleita. Asia jota on hyvin vaikea ymmärtää. Eläimet ovat niin kauniita ja jotenkin niin viattomia. Toivottavasti se ilahduttaa vierailuillaan vielä useasti...



Aika kivat murkinat....



...mitäs nää on..mmm..

Jos tää lähtis...

Vamos!


Tietoja minusta


Olen syntynyt Kristiinankaupungissa v. 1963; jossa elelen ja hoitelen puutarhaa joka on pääasiallisin harrastus huhtikuulta siihen asti kunnes sataa ensimmäiset lumet. Muita harrastuksia ovat maalaaminen ja valokuvaus, hieman raapustelua silloin tällöin ja paljon haaveilua!! Meidät on kaikki luotu puutarhureiksi ja nauttimaan elämästä maan päällä; siinä voisi olla motto meikäläisellä!