30.6.2014

Documentos, por favor.

Kesäkuu on lipunut viimeiseen päiväänsä. Jotenkin voisi olla kolea toukokuu. Sadetta ei vaan näy, hieman vaan lorauttanut silloin tällöin, sitä ei sateeksi voi sanoa. Kuivaa on ja tuuli kuivattaa lisää.
Osa kärsii, perennat jäävät lyhyiksi..siemenistä kasvatetut kasvit ovat niin ruppanoita. Mansikoista tulee pieniä, kuivakoita rusinoita. Kasvihuoneessa olevat kurkut ja tomaatit pärjää hyvin. Tomaatti kukkii. Ostokukat ovat myös kärsiväisen oloisia, lehdet kellerviä, valkoisia, nuput ei aukea. Silti tänään oli ostettava vähän lisää..säätä uhmaten. Tuuli on pahempi kuin halla. Se onkin puhaltanut lähes tauotta kuin valtava ujeltava puhallin. Tänäiltana hieman rauhoittunut, aivan otti korviin hiljaisuus!! Ehkä nyt lämpenee, ainakin meteorologineitokainen väitti tv:ssä niin....ei vaan sadetta luvannut!! Pitäisikö keksiä jotain, sadetanssi tai muu. Ennen aina sade tuli välittömästi kun pesi ikkunat..ei taida sekään konsti auttaa enää. Muuallapäin Suomea tuntuu satelevan riittämiin; tämä rannikko on siitä erikoinen ettei sateet kumma kyllä tunnu osuvan tähän. Nurmikkoa ei tarvitse niin ahkerasti kurnuttaa, se on osin kärventynyt, jos jotain positiivista on keksittävä. Ja ruusut ei kärsi ollenkaan, nuo piikikkäät kaunokaiset..eikä yrtit, ne viihtyy hyvin omalla osastollaan.
Olen hieman tullut siihen tulokseen, että niin hauskaa kuin siementen kanssa puuhailu onkin, se ei sovi näitten erikoisten säitten kanssa yhteen. Sama koskee pikkutaimia joita saa tilata. Ne on tilattava niin aikaisin ja myöhemmin niitä ei enää saa. Ne ei vain jotenkin jaksa sitten kun ne vihdoin ja viimein pääsee ulos, hentoina luiruina. Isoja kasveja mieluiten, ja tietysti nuo "idioottivarmat", tomaatit, kurkut, kurpitsat ym. Niitten kanssa onnistuu melko helposti vaikka olisikin sellainen tunari kuin meikäläinenkin on. Sitten nämä vähän vaativammat ja exoottisemmat...njaa-a, enpä tiedä..
Mutta, kuten aina, kaikki vastoinkäymiset unohtuu talven aikana. Jäämme kuitenkin odottelemaan mitä heinäkuu meille tarjoilee....

29.6.2014


...kuinkahan syvälle tänne oikein pääsee...

Ihailkaa hienoa pukuani...

....maistuupa hyvälle..
..täytyy huilata välillä...

nam nam nam....
Tänään osui katse hansaruusussa kömpivään
papintappajaan. Ilmeisesti se ei syökään
pappeja, vaan herkuttelee ruusuilla...piti katsoa
Googlesta että mikä tämä synkkää nimeä
kantava ölliäinen oikein on miehiään!
No se syö kyllä puurakenteita mielellään,
muttei kait ole kovin tehokas siinä hommassa
kuitenkaan. Päätellen siitä että mökki on
pystyssä eikä ulkorakennuskaan ole vielä
lyyhistynyt kasaan. Sen nimi on peräisin
keskiajalta; sen on uskottu menevän veroja
keräävän papin korvaan tai tappavan
kirkonmiehen myrkyttämällä...hmmm!
Sen kauniista sähkönsinisestä paljetti-
maisesta asusta päätellen voisi nimeksi
sopia mielestäni discoturilas tai ruusu-
rakastaja!

22.6.2014

Viburnum opulus

Koiranheisi

Tämä ihana pensas on koiranheisi, kuuluu
kuusamakasveihin ja on myrkyllinen.
Alunperin luonnonkasvi Suomessa.
Sille on käynyt ihan toisinpäin, sitä on
siirretty puutarhoihin niin paljon, että
melkein kadonnut luonnosta osin.
Silläkin on paljon muita nimiä: koiranhössipuu,
koiranheispuu, koiranhölsipuu, koiranherspuu,
koiranhystöpuu, kalina, kuusamo, taikinapuu,
ämmänpuu ja villivaahtera..
( tiedot Kotimaan luonnonkasveista )

21.6.2014

Sukellus lupiinimereen.

Jäisen safiirinsininen, pilvetön, niin korkea taivas; lännessä  kuunsirppi joka on kuin ohutta läpikuultavaa simpukankuorta. Tiukuvan timantinkova, lumentuoksuinen kylmä tuuli puhaltaa kaukaa jäämereltä pohjoisesta...
Siinä tämänaamuisia tunnelmia kesäkuun loppupuolelta joka muistuttaa enemmän toukokuun alkua.
Aloitin päivän hakemalla nipun sinisiä, vaaleanpunaisia ja valkoisia tuoksuvia lupiineja, ihmetellen niitten leviämisestä luontoon johtuvaa hössötystä? Kyllä tälle maapallolle muutama lupiinikin mahtuu! Voi näitä ihmisten keinotekoisia rajoituksia, mikä minnekin "kuuluu". Nehän saavat tylsät tienpenkat iloisemman näköisiksi..Let it grow, let it blossom, let it flow.. vai miten se Eric Clapton lauleleekaan? Ei taida ihan lupiineista laulella kuitenkaan.
Tavattoman kylmä on, sekään ei sinänsä haittaa, mutta yhdistettynä kuivuuteen on pahinta. Kasvaminen on hieman pysähdyksissä, huomiseksi luvattiin sadetta  ja eiköhän heinäkuu tuo lämmön takaisin. On mukavampi hommailla ulkona kun ei ole kuuma ja hyttysetkin loistaa poissaolollaan.
Kaipaan perhosia ja siilejä joita ei ollut viime kesänäkään; lieneekö tuuli lennättänyt ne muille maille..no, ei nyt siilejä sentään. Lintuja on sensijaan enemmän; pihalla seikkailee varis- ja rastasnuorisoa. Tervapääskyt lennättää lapsilleen kahteen pönttöön murkinaa; suhahtelevat vierestä äänettöminä, kuin mustat pienet batmobilet! Punarinta käy keräilemässä nurmelta toukkia ja hyönteisiä.Piha on jotenkin pöhistynyt, pensaat, puut kasvaneet niin. Kuin pieniä huoneita ja hämärämpiäkin sopukoita siellä täällä. Lauha talvi ja lämmin kevät on jotenkin nopeuttanut kasvua. Monimuotoinen puutarha on hyödyllinen kaikenlaisille eläjille; tämä meikäläisen piha onkin hallitun hillitön puisto, ei hienostelijoille vaan nautiskelijoille ja luontokappaleille " pyhitetty " miniparatiisi. Nyt odotellaan vain sadetta...
Lupiinit on ihaniii....



Ruskoliljat kukkivat vaahteran katveessa.


17.6.2014

Tällaisia kiviä pihalleni haluaisin..mmm..
Ukkolaukka

Jumaltenkukka


Rohtoraunioyrtti

Akileija

Sarjassamme nimet hukassa nro. 1.





Valmiina lentoon!

15.6.2014

Joka istuttaa puutarhan,
istuttaa onnen.


( Kiinalainen sananlasku )

15. kesäkuuta

On todellakin jo kesäkuun puoliväli! Apuva, ei voi olla totta. Jotenkin kesä menee eteenpäin hitaasti ja samalla niin nopeasti. Johtuu varmaan siitä kun kevättä oli niin pitkään ja oli lämmintä, se oli kuin esikesä. Niin tai näin, ihanaa. Fyysisistä vastoinkäymisistä huolimatta pihalla on tullut kuitenkin puuhailtua tyyliin tee jotain puoli tuntia ja huilaa puoli tuntia eli tavallaan "paineentasaustaukoja" kuin sukeltajilla! Ajatus siitä ettei enää pystyisi tekemään puutarhahommia on kammottavaa! Varmaan kellahtaisin selälleni, ketarat taivasta kohti sojottaen kuin koppakuoriaisella joka ei pääse jaloilleen, siinä sitä oltaisiin; korkeintaan ryömisin jonnekin "kiven alle" murjottamaan. Puutarhailu on niin täysivaltaista terapiaa mielelle ja kropalle, ettei mikään muu tehoa, ainakin minun mielestäni. Täällä oli viikonloppuna avoimien pihojen päivät. Olisipa joskus kiva omankin pihansa laittaa näytille. Vaan rehottava nurmikko, rikkisten valtaamat kukkapenkit eivät ole houkuttelevia, puhumattakaan keskeneräisistä projekteista. Ehkä jonain kesänä se onnistuukin. Mutta blogiin voi laittaa parhaita paloja sekä näkymiä; on tavallaan aina avoin piha. Nyt alkaa onneksi kesäloma, saa korjattua tilannetta. Sadetta kaivattaisiin kovasti, alkavat lurpattaa, isommat perennat ym. Kovat tuulet ovat kuivattaneet tehokkaasti ja muutenkin rutmuttaneet korkeita kasveja. Mutta vielä on niin sydäntäsärkevän kaunista, runollista, mehevää, herkullista, että toivoo tämän kestävän pitkään, syksyn vähän lykkäntyvän kauemmas. Saisi rauhassa "sukellella" vihreydessä, nauttia täysin siemauksin.

5.6.2014

5. kesäkuuta

Utuisia, tuulisia hellepäiviä, täynnä kielojen, syreenien, pihlajankukkien huumaavaa, makeaa ja pistävää tuoksua. Niin paljon vihreän eri sävyjä luonto täynnä, en muista koskaan nähneeni tällaista. Ehkä lämmin kevät ja alkukesä on sen saanut aikaan. Linnut ovat rauhoittuneet pesäpuuhiinsa; ainoastaan käki etsii itselleen suurta rakkautta - ainakin täksi kesäksi! Tänä kesänä toivonkin että voisin olla kuin lintu; kun alkaa fysiikka rapistua. Toivoo omistavansa siivet!..ja nokan..
No, tämä kesä menee hillitymmin. Maapallo ei katoa minnekään ja kesä tulee ensi vuonnakin. Sitäpaitsi tässä vasta harjoitellaan! Ihan silti hyvällä mallilla kaikki; tomaatit ja kurkut kasvavat reippaasti kasvihuoneessa. Jättikurpitsat sammioissaan. Muutamia taimia odottelee vielä pääsyä omiin ruukkuihinsa. Kesäkukkia on osteltava ja maisseja, koska omat taimet vähän epäonnistui; ainoastaan yksi maissintaimi elossa! Ajoitus ei ole kohdallaan taaskaan. Joko liian aikaisin tai liian myöhään. Nyt olisi voinut laittaakin aiemmin siemenet, jos olisi tiennyt että niin upeat kevät-ja kesäsäät tulee. Vaan se on arpapeliä...viljellään sitten enempi blogia, jos muut hommat vähän takkuilee!

Tietoja minusta


Olen syntynyt Kristiinankaupungissa v. 1963; jossa elelen ja hoitelen puutarhaa joka on pääasiallisin harrastus huhtikuulta siihen asti kunnes sataa ensimmäiset lumet. Muita harrastuksia ovat maalaaminen ja valokuvaus, hieman raapustelua silloin tällöin ja paljon haaveilua!! Meidät on kaikki luotu puutarhureiksi ja nauttimaan elämästä maan päällä; siinä voisi olla motto meikäläisellä!