Syksyn vierailijoita

Pikkutikka näkyi pari kertaa lokakuun aikana syömässä.
Ehkä se vielä tulee, toivomme ainakin. Enpä ole ennen
nähnytkään. Pikkuruinen olento.

Lintuja sekä muita kavereita vierailee ja kylmenneet ilmat ovat lisänneet vilskettä pihalla. Vastasataneessa lumessa näkyy metsäkauriitten, rusakoitten, supikoiran ym. jälkiä.  Evästä on kannettu kaupasta pitkin syksyä runsaasti, uusia maatteja  hankittu. Viiden ruokintapisteen varustaminen käy hyvin kuntojumpasta. Siihen menee puolisen tuntia, ehkä enemmänkin kun hakee murkinaa, kanniskelee kaurasankoja sinne tänne. Kurkottelua, venyttelyä...Mutta on se kaiken vaivan ja rahanmenon väärti. Sen lisäksi että itse saa terapiaa luonnon seuraamisesta, tulee hyvä mieli kun voi auttaa. Kyllä linnuilla ja muilla elävillä on ihan tarpeeksi kovat oltavat muutenkin.

 

Yhdellä pähkinähakeista on vain 2 varvasta toisessa jalassa.
Lieneekö jokin epämuodostuma vai onko loukkantunut jotenkin.
Reipas kaveri on hän silti.

 

 

 

 

Närhiä on syksyn aikana ollut runsaasti.

 

 

Kurren mielestä ruokakello oli kiva alusta istuskeluun...

 

Metsäkauriit vierailevat. Kauramaatit ovat suosittuja. Myös puutarhan
antimia popsitaan...verkolla suojasin mm. alppiruusun sillä sen ensi
kesänä aukeavat nuput ovat talviaikana kauriitten namupaloja.
Kuulin ensimmäisen kerran naaraskauriin piipittävän äänen. Niillä
on pikkukauriitten tekoaika...hennolla piipityksellä kutsutaan
sulhasia. Luonto on sitten mielenkiintoinen, aina näkee ja oppii
uusia asioita. Vielä kun siihen on mahdollisuus omalla pihalla,
mikäs sen mahtavampaa.

 

Elämää pullossa

Jostain metsästä löydetty pullo johon on itsestään muodostunut pieni kasvihuone. Joku saniaisentapainen kasvusto. Kesällä käänsin sen pystyasentoon mikä ei ollut hyvä idea, se meinasi kuivua. Loraus vettä ja sen jälkeen se on pärjännyt omillaan. On siis ulkona vuoden ympäri. Aika mielenkiintoinen ilmiö. Pienoisilmasto voisi sanoa tai ekosysteemi pienoiskoossa.

 

14. marraskuuta

Marraskuu on oikein kiva kuukausi pimeydestä huolimatta. Jos päivällä aurinko vain suostuu vilahtamaan se on hyvin virkistävää. Pihalla on miellyttävää laitella paikkoja talvikuntoon kun helle ei vaivaa! Voisi sanoa että olen ajan tasalla tänä vuonna. Kevääseen ei jää hommia jotka olisi pitänyt syksyllä tehdä. Keväällä kun on muutenkin paljon tekemistä. Ainoastaan päiväajan lyhyys harmittaa, illalla kun voisi olla intoa tehdä, mutta pimeys hieman rajoittaa. Viikonloppuisin on otettava tehospurtteja. Homma kerrallaan tärkeysjärjestyksessä. Joskin välillä löytää itsensä tekemästä vähemmän tärkeitä juttuja eli aika usein siis. Pitäähän sitä nauttiakin tekemisistään. Rennolla otteella, rauhallisesti, huumorilla. Ensimmäinen syksy kun en ole ostanut kukkasipulin sipulia! Siirtelin kyllä vanhoja sipuleita kunnostaessani yhtä kukkapenkkiä. Sipuleita oli vajonnut niin syvälle maahan etteivät ne jaksa kasvaa. Siirtelin lavaan sekä väliaikaisesti sinne tänne missä vaan tilaa löytyi. Saahan ne keväällä istutettua muualle jos siltä tuntuu. Kevät ei ole kaukana, itseasiassa 4-5 kuukauden päässä vain, enemmän ja vähemmän. N. 5 viikkoa talvipäivänseisaukseen. Joskin siinä käväisee jonkinlainen lumi- ja pakkasjakso....jota talveksi sanotaan. Veikkaanpa että pihatöitä voi harrastaa vuoden loppuun asti. Mahtavaa seurata kun luonto vaipuu unten maille, ainakin näennäisesti. Kuolleet lehdet maassa muuttuvat ravinnoksi...pulleat vihreät silmut ovat odottamassa kevättä...linnut ja muut otukset pysyttelevät hengissä, täydentäen jatkuvasti energiavarastojaan pärjätäkseen kylmät yöt. Me ihmiset tihrustamme kalentereita ja almanakkoja laskeskellen koska päivät alkavat valostumaan ja mitä nyt kukin suunnitteleekin. 
 

 

 

Viherkasvikatsaus marraskuussa

 Sain aikaiseksi kuvata muutamia kasvejani; sekä melko uudessa valoteltassa että tänään valoisampana päivänä erilaisia taustoja vasten. Kaikkia en kuviin mahduttanut. Noita uudempia ja muita erikoisempia. Tämä aika vuodesta jälleen joka koettelee kasvien kykyä selviytyä haastavista olosuhteista. Pimeää, ilma rutikuivaa. Liika kastelu voi koitua kohtalokkaaksi. Liikaa valoa ne eivät nyt voi millään saada. Kesällä kuupahti mm. peikonlehti, se kärventyi auringon kuumassa paahteessa. Kasveja aina menehtyy, yleensä vääriin hoitotoimenpiteisiin eli liikaa vettä tai liian vähän tai voi ne kyllästyä elämäänsä muutenkin eli päättävät päivänsä omatoimisesti. Tai niin ainakin selitän itselleni. Esim. sarracenia vaatisi suo-olosuhteet joita ei ihan noin vain loihdita asuntoon. Tai lienenkö vaan rajoittunut sen suhteen. Muutamia uusia hankintoja, toisia on ollut useampia vuosia. Kuvassa olevaa hius-saniaista olen etsiskellyt pitkään ja syksyllä löysin ihan tavan ruokakaupasta. Bravo S-Market!! Kelpo kasveja saakin huokealla nimenomaan ruokakaupoista. Iso kookospalmu vain 15 €...ei paha hinta. Yritän parhaan kykyni mukaan saada ne mitä nyt on pysymään elossa kevääseen. Sadevesi on osoittaunut mainioksi. Merileväuutettta voisi hankkia. Kahvinporot ovat mitä mainiointa lannoitetta sitten kun sitä tarvitaan.

Euphorbia lactea cristata. Itseasiassa koostuu kahdesta eri
mehikasvista. Euphorbia lactea ja E. neriifolia on ympätty
yhteen eli vartettu. Älkää kysykö miksi...Tuumin ovatko
nuo valkeat nyppyrät kukkia? Saattavat nimittäin olla.
Erikoinen tyräkki on hän kuitenkin.

 

 

Ilmakasvi. Suhteellisen uusi. Aiemmat olen nakannut kompostiin
kun ne ovat osoittaneet hiipumisen merkkejä. Mitä tuosta nyt
sanoisi, tuollainen käppyrä. Kun muistaa silloin tällöin
laittaa sen veteen uiskentelemaan.

 

 

Kaunislehtinen juurakkovehka. Vaatii tasaisen kastelun.
Ei vielä näytä kärsivän talven tulosta. Tässä hän poseeraa
valoteltassa jossa on mainiota kuvata pienempiä kasveja.

Jonkun sortin huonevehka. Kasvaa melko isoksi, kukkii tasaisin väliajoin hyväntuoksuisin kukin.

 

 

Hius-saniainen; adiantum. Viihtyy erittäin huonosti kuivassa
huoneilmassa, pimeänä talvikautena. Tasainen kastelu
mielellään sadevedellä, sumuttelua ja suihkuunkin voi
hänet mukana ottaa. Kunpa vain pysyisi elossa kevääseen.

 

 

Monkey Mask eli suomeksi aarnipeikonlehti. Kaverinaan
kirjovehka. Ei pidä talviolosuhteista ollenkaan. Kivat,
reikäiset lehdet.

 

Nimi  NIIN hukassa....joku peikonlehden tapainen. Viihtyy hyvin ja tykkää juoda paljon, hmmm....
Neulavehka on nimi....kaivelin vanhoja postauksiani, sieltähän se löytyi. Blogi on hyvä muistikirja.

 

 Tämä on kai kulta-aasinkorvaköynnös? Jokin toinenkin nimi kutkuttaa mielessä, mutta ei suostu tulostumaan. Se on hieman venähtänyt ja kärsii jo kuivasta huoneilmasta. Ehkä saamme hänet piristymään myöhemmin keväällä ottamalla pistokkaita.

Kookospalmu. Hankin aiemmin syksyllä. Kyllä, halvalla kun sai.
Se on aina pätevä taikasana, sillä lähtee. Sanomattakin selvää
ettei hän pitänyt muutosta kuivailmaiseen huusholliin. Lehden
kärjet alkoivat ruskettua välittömästi. Uusia lehtiä se kuitenkin
tekee ja olisi kiva jos selviää elossa talvesta. Eivät ole kovin
pitkäikäisiä huonekasveina, mutta jos nyt jonkinaikaa edes.

 

 

Viuhkapalmu. En löydä sille latinankielistä nimeä enkä oikein
mitään muutakaan järkevää. Pitänee avata vanhat kukkakirjat.
Myös tämän ostin kesällä, hieman kärsineen oloisena. Oli
napottanut muitten kohtalotovereitten kanssa kuumalla asvaltilla
auringonpaahteessa. Kukkamyyjä markkinoilla oli ihan yhtä
kärsineen oloinen...Hän toipui kyllä, hellässä huomassa.
Kasvi siis, ei myyjä.

 

 

Taatelipalmun lehti on muitten palmujen tapaan haitarimaisen 
poimuinen. Tämä on ainoa elossa oleva kokeiluni 
eksoottisista kasveista. Olen ollut monasti aikeissa heittää
tämänkin menemään mutta onneksi en ole. Se vain kasvaa hyvin
hitaasti. Tämä on siis siemenestä kasvatettu noin kolmisen vuotta
sitten. Melko janoinen on, joten ei tykkää kuivumisesta.

 

 

Hän on pullojukka; Beaucarnea.  Ponytail Palm englanniksi. Ostin
kesällä markkinoilta hollantilaiselta kukkamyyjältä. Ei maksanut paljoa,
koostaan huolimatta. Ei saa lorottaa vettä ylenpalttisesti. 1 x kuussa riittää.

 

Yucca intoutui tekemään uuden lehtiruusukkeen muuten täysin
kaljuun varteen. Kiva, jos vain jaksaa pimeän kauden kevääseen.