30.7.2018

Sekalaista pitkin pihaa

Ainakin yksi kukka ilmestyi. Ehkä sateet virkostaa sen
tekemään lisääkin nuppuja.
Haralyhtytaideteos sai kaveriksi keltaisen ruusun.
Kaivanpa sen syksyllä maahan.

Jättiverbena on mielenkiintoinen perenna. Pitkän
varren päässä pieni rypäs kukkasia.
Ruukussa se kasvaa pitkäksi hujopiksi. Ja turhaan
sitä maahan laittaa kun syksyllä saa nostaa ylös.
Hyvin sen saa talvetettua, kun muistaa vähän
kastella silloin tällöin.



Nämä pötkylät ei sateesta piittaa. Nimestä ei tietoa.
Osa kesäkukista vielä kukkii, osan vei sateet. 

Mustarastaat jättivät ystävällisesti muutaman kirsikan syömättä. Kiitos vaan....

Afrikan sinisarjaliljat portin molemmin puolin. Toinen teki kaksi kukkavartta, toinen ei tee mitään, napottaa vaan ruukussaan.  Portille suunnittelin päivänsineä kiipeilemään, samoin köynnösruusua mutta ei toteutunut kumpikaan. Taidan laittaa valoköynnöksen, kunhan illat hämärtyy.


Pallerokiurunkukat kukkivat pikaisesti.

Harvoin näkee heinäkuulla syksyn lehtiä....no, ne saa ajaa ruohonleikkurilla silpuksi ja
lannoittteeksi nurmelle.

24.7.2018

" Linssilude " nimeltään Piparminttu


Pikkuinen Piparminttu-vaavi on tallella ja melko hyvinvoiva. Tänään hänet punnittiin. Painoa 150 grammaa!  Ei hurjan painava, mutta toivottavasti noususuunnassa paino. Syksyllä pitäisi olla sellaiset 600-700 gr. että pärjää talven yli.
Eipä kaveri kovin punnituksesta pahastunut, sai tietysti ensin syödä mussuttaa. Kameran objektiivi vei mahdollisen pahan mielen mennessään; se oli kovin kiinnostava, piti ihan läheltä tutkia! Sitten pienen nuuskuttelun päätteeksi olikin jo mukava köllähtää yrttien katveeseen.  Sillä aikaa tutkailin sen pesää ettei siellä ole ikäviä yllätyksiä mutta kaikki tuntui olevan ok. Vien vielä raastettua omenaa, siinä on ainakin nestettä jota se tarvitsee. Aamulla laitoin banaanin paloja, ne oli maistuneet. Ikävä puoli on ampparit, niitä parveilee sen ruokakupilla tiuhaan.  Veikkaanpa ettei kovin kauaa mene kun pikkukaveri lähtee kauemmas tutkailemaan avaraa maailmaa.  Toistaiseksi yrttipenkki on turvallinen paikka. Kunpa hän pärjäisi, olisi todella upeaa kun siilet palaisivat pihaan. Niitä on muutenkin niin vähän, että täytyy tehdä kaiken mitä pystyy että niitä olisi paljon enemmän. Kaikki eivät valitettavasti näe asioita niin.


Pikkuinen tutkii verkkaisesti pesän ympäristöä ja jää sitten loikoilemaan tuoksuvien yrttien
varjoon. Oregano ja erilaiset piparmintut tuoksuu hyvältä pieneen kuonoon. Tuskin kauaa
enää menee kun hän uskaltautuu yrttipenkin ulkopuolelle. 

23.7.2018

Nyt tsempataan

Pieni Piparminttu-vaavi lepäilee varjossa. Se oli tosi topakalla tuulella kun kehtasin
mennä häiritsemään sen syömistä. Piikit oli pörhöllä ja puhisi. Suunnittelin jo että otan
isoon vasuun ja sisälle. Mutta kun se oli aika reipas, hieman tutkaili ympäristöään niin
luovuin toistaiseksi ajatuksesta. Seuraan sen vointia ja tilannetta. Emosiili hylkää poikaset
kun ne on 16-18 cm. ja painavat 250 gr. Tämä vaavi on 10 cm. ja ei varmaan paina perhosta
enempää. Äidin hoivaa tarvittaisiin vielä mutta pelkään pahoin että Piccolo-emo on
menehtynyt. Sitä ei ole näkynyt enää ja tuskinpa se näin pientä hylkäisi. Tosi surullista.
Siili ja ihmiset ei ole aina hyvä yhdistelmä. Varsinkaan auton ja siilen yhteenotossa
ei hyvin käy. Tietenkin kettu voi olla asialla, mäyrä, supi ym. Voin vain toivoa että pieni
siili jaksaa kasvaa isoksi ja jatkaa hyvin alkanutta siilikantaa näillä nurkilla.

22.7.2018

Pikkuinen Piparminttu

Pieni Piparminttu - siili oli tänään jotenkin uupuneen oloinen. Liikkuminen ei ollut
niin reipasta kuin eilen ja perjantaina.  Se kuitenkin syö ja kakkaa. Vettä ei juo, ehkä
siinä on ongelma. Vettä on tarjolla, mutta ei halua. Se on niin kovin pieni. Ilman apua
se ei pärjäisi luonnossa. Hieman aprikoin onko sen emolle jotain sattunut, kun ei ole
näkynyt. Tai se on vaan jatkanut matkaa muille maille. Tämä pieni vaavi olisi äitiä
vielä tarvinnut opettamaan kaikenlaista. Etsimään syötävää, juomaan ym. Yritän seurata
tilannetta ja teen parhaani että kaverista tulisi reipas, iso siili. Kunpa se jaksaisi tsempata.



Tietoja minusta


Olen syntynyt Kristiinankaupungissa v. 1963; jossa elelen ja hoitelen puutarhaa joka on pääasiallisin harrastus huhtikuulta siihen asti kunnes sataa ensimmäiset lumet. Muita harrastuksia ovat maalaaminen ja valokuvaus, hieman raapustelua silloin tällöin ja paljon haaveilua!! Meidät on kaikki luotu puutarhureiksi ja nauttimaan elämästä maan päällä; siinä voisi olla motto meikäläisellä!