19.11.2017

Räkättirastaita

Räkättirastaita lehahti pihalle syömään pihlajanmarjoja. Yritin kuvata lasin läpi, koska ulos ei ole meneminen, nehän karkaa
heti oitis tiehensä. Ihan kivoja fiiliskuvia. Tärkeintä lintu- ja eläinkuviin olisi saada eloa silmiin, pieni valonpilkahdus.
Se tekee kuvista eloisia. Joskus onnistuu, joskus ei. Hyvin eloisaa on luonnossa, lintuja on paljon liikkeellä ja ne jutustelevat
jos ei nyt ihan keväiseen malliin, niin melko äänekkäitä ollaan silti. Ehkä pakkasten tullen ei ole energiaa haaskata jutteluun.




Mikä mahtaa olla nyt in & pop?

Ostinpa huonekuusen, kun eteen osui. Tarkoitus oli hommata ilmakasveja,
vaan kun niitä ei ollut, niin sitten tämä hauska pikku puu. Isoksikin se voi
kasvaa, jos vain saan sen pysymään elossa tämän pimeän, kuivan kauden.
Ei liikaa vettä, eikä kuivuakaan saa. Huonekuusi on muodikasta, ilmakasvien
ohella. Joskin se mikä on pop, ei paljon meikäläistä hetkauta. Mutta molemmat
sattuvat olemaan mielenkiintoisen näköisiä kasveja, se ratkaisee ja myös se
ovatko helppoja kasvatettavia.

Ruskeaa kultaa

Tuumin että on haettava ainakin pionille hevosenkakkaa. Piti esim. liljoille laittaa,
koska olisi hyvä syksyllä ne lannoittaa. Varsinkin kun ne niin huonosti kukkivat
kesällä. No, jospa keväällä edes saisi sen tehtyä. Pioni sai puoli säkillistä muhevaa,
hyvin palanutta kakkelia. Enempää en saanut fillarilla tuotua. Jos maa pysyy vielä
sulana, teen kakanhakuretkiä sillointällöin. Marraskuu on mitä mainioin kuu tehdä
pihatöitä jos on lauhaa ja lumetonta, tietenkin. Juurikin hevosenlanta, kompostori-
mössö ja mitä mössöjä kukin nyt pusaileekin, olisi hyvät levittää uuden kuun
 aikana. Sanovat ne jotka asiasta enemmän tietävät. Parhaani yritän, mutta tuo pimeys
haittaa harrastustoimintaa jonkinverran. Jospa joulukuulla vielä olisi lauhaa ja maa
sulana, niin sitten taas uusi retki hevoslaitumille. Kaksi pollea katseli meikäläisen
touhuja hyvin kiinteästi, varsinkin kun en ehtinyt seurustella niitten kanssa.
Miten epäkohtelias otus, ne varmaan tuumivat....me tehtailemme ensiluokkaista
lannoitetta eikä edes kiitetä! Olin niin tohkeissani tästä ruskeasta kullasta, että
kaikki kohteliaisuus unohtui. Yritän olla fiksumpi ensi kerralla.
Siinä nyt pioni kököttää kakalla kuorrutettuna....toivottavasti hän kukkii
ensi kesänä intoa puhkuen.

12.11.2017

Pullistellen kohti kevättä

Siinä sitä odotellaan ensi kevättä. Vaikka voisi kuvitella että sieltä nyt välittömästi pullahtaa esiin lehtiä niin
homma on kuitenkin suunniteltu paremmin. Lehtiverson aihe pysyttelee silmun suojissa läpi talven. Vaikka
syksyllä tulisi lämmin kausi, silmu ei puhkea kuitenkaan. Kasvihormonit, mm. abskisiinihappo, pitävät puun
lepotilassa. Kun vuoden loppuun mennessä on tarpeeksi kertynyt viileää puu päättää lepotilan ja silmut ovat
valmiita kehittymään. Kun keväällä tulee tarpeeksi lämmintä, sytokiniinihormoni saa yliotteen ja silmut
puhkeavat lehteen. Eli ei huolta, kaikki on niin hyvin suunniteltu ja tehty. Emme edelleenkään näe puissa
lehtiä talvisin. Me ihmiset myös pullistumme kummallisesti talven aikana....ties mitkä hormoonit saavat
nakertamaan suklaata ja leipää, ym. Ja: PLOP! Kun kevät koittaa on liikakiloja taas sulatettavana
 pihahommien alkaessa. Meillä kun on nuo aivopolot joita emme suinkaan aina käytä viisaasti.

Tietoja minusta


Olen syntynyt Kristiinankaupungissa v. 1963; jossa elelen ja hoitelen puutarhaa joka on pääasiallisin harrastus huhtikuulta siihen asti kunnes sataa ensimmäiset lumet. Muita harrastuksia ovat maalaaminen ja valokuvaus, hieman raapustelua silloin tällöin ja paljon haaveilua!! Meidät on kaikki luotu puutarhureiksi ja nauttimaan elämästä maan päällä; siinä voisi olla motto meikäläisellä!