19.7.2018

19. heinäkuuta

Ritisevän rutiseva kuiva kausi jatkuu. Sateesta vain epämääräisiä lupauksia. Pikkusade ei enää riitä, joskin parempi sekin kuin ei mitään. Saisi edes hieman sammioihin kasteluvettä. Kaivo on miltei tyhjä, vesisaavit tyhjenneet aikoja sitten, iso tuhannen litran "liimasammio" alkaa hupenemaan sekin. Pientä lampea olen hieman käyttänyt kasteluun, ei oikein muu auta. Hanavesi on jokseenkin kallista. Kasteltavaa olisi niin paljon, kaikkea ei voi mitenkään kastella. Ruukut, lavat, uudet taimet ja perennat pyrin kastelemaan, mutta kaikki muu saa kuivua. Ainoastaan sade auttaisi, se on aivan eri asia kuin kastelu. Omenapuut, ym. vaatisivat niin paljon vettä, ettei sitä yksinkertaisesti voi taikoa mistään, ellei sitten tilaa paloautoa paikalle! Melkein tekisi mieli soittaa 112:een...APUAAA, täällä on KUIVAA!! Nurmikko ritisee, on kullanruskea paikoin ja keltaiset koivunlehdet sitä koristelee. Varjoisemmissa paikoissa ei niin kaameaa ole. Samoin hyvin tiiviit istutukset pärjää paremmin. Omenanraakileet kopsahtelee maahan....tuskin ne kelpaa edes eläimille syötäväksi. Mustarastaat kiiruhtaa jo raakojen kirsikoitten syömiseen. Ovat hyvin epelimäisen oloisia puuhissaan, tietävät varsin hyvin olevansa pahanteossa. Vesikupit ovat ahkerassa käytössä, linnut, siilet juovat ja lutraavat sydämensä kyllyydestä. Onkin ilo kun voi edes hieman auttaa niitä. Puutarha kärsii kyllä huomattavasti tästä kuivuudesta. Ainoastaan ruusut ei ole moksiskaan, ne viihtyy erinomaisesti. Osa kukista ei jaksa kukkia, nääntyvät kuivuudessa täysin. Syksystä tulee kaamea jos kaikki syyskukkijat näivettyy nyt. Ei tule syysperhosiakaan. Sienet on ihan täysi mahdottomuus. Epäilemättä kamalan eloton ja kuivunut maisema syksyllä, ei ihan inspiroi ajatuksena. Minkäs voit, toivottavasti tulisi hyvin aikaisin lumi peittämään maata, lokakuun alussa jo, niin olisi ehkä hienoa. Sitten vain odottelemaan uutta kevättä ja kesää...ehkä, kenties olisi ihan siedettävää. En vaan keksi tästä helteestä ja kuivuudesta mitään myönteistä. Ainoastaan myöhäiset illat ovat siedettäviä, tosi miellyttäviä...niin ja ruohonleikkuuta on vähemmän!  Onneksi ei tarvitse asua missään maassa jossa on kutakuinkin aina tällaista.










Tietoja minusta


Olen syntynyt Kristiinankaupungissa v. 1963; jossa elelen ja hoitelen puutarhaa joka on pääasiallisin harrastus huhtikuulta siihen asti kunnes sataa ensimmäiset lumet. Muita harrastuksia ovat maalaaminen ja valokuvaus, hieman raapustelua silloin tällöin ja paljon haaveilua!! Meidät on kaikki luotu puutarhureiksi ja nauttimaan elämästä maan päällä; siinä voisi olla motto meikäläisellä!