Hakki, harakka, närhi

Veikkaanpa että tämä kaveri on kuvatuin lintu, pihallani. Tai kaksihan niitä on, tiedä sitten aina kumpi on kyseessä.
Välillä käyvät kaksin, toisinaan yksin. Lintuja on tavattoman paljon liikkeellä. Kolmen ruokintapisteen varustaminen
käy pienoisesta jumpasta päivittäin. Vauhti hieman laantuu kun päivät lyhenevät, mutta toistaiseksi ruokaa menee niin ettei
perässä pysy. Toissaviikolla pyrähti mustarastas jolla oli siivissä valkoiset, symmetriset kuviot. Värivirheinen yksilö?
Harmi etten ehtinyt kuvaa saada, se ei kauaa ollut paikallaan kun jo jatkoi matkaansa. Tuli paikalle ilmeisesti muitten
rastaitten mukana. Toivottavasti se vielä ilmestyy. 

Harakat on aikamoisia keppostelijoita. Varsinkin kun niitä on 10. Tässä
ahmitaan viljarasvapallosia. On ne niin hyviä ja kivan kokoisia makupaloja.
Laitoin maatin häkin sisälle, johon vain pikkulinnut pääsevät...paitsi, hakki
on niin taitava että se onnistuu nappaamaan palloset kätevästi. Hieman se
harmittaa jos vain isot linnut onnistuu saamaan ruokaa ja pienet katselee
sivusta. Kaikilla on tietysti kova nälkä ja energiaa tankataan niin kauan kun
vain näkee työskennellä ruokintapisteillä.

Närhen saa kuvattua melkeinpä vaan ikkunasta. Niitä häärää jopa neljä yhtäaikaa
ruokintapaikalla. Sanomattakin selvää että silloin nahistellaan.

Saa hakki pörhistellä itseään kylminä aamuina. Aurinko hieman vielä
lämmittää.

Hakkijumppaa!

28. lokakuuta

Niin se talvi yrittää hiipiä vaan, saapa nähdä onnistuuko. Pihahommat on iltaisin kutakuinkin pois laskuista, ellei sitten otsalampun kanssa hääräile tai kuunvalossa. Riippuu kovasti tietysti mitä kukin hääräilee pihallaan. Sain osan kukkapenkeistä peiteltyä lehdillä, puuhakkeella joka on tavattoman kätevää joskaan ei niin esteeettistä. Pienimuotoista koristelua callunoilla, ym. Kiva laitella kynttilöitä lyhtyihin mikäli vaan jaksaa ravata ympäri pihaa niitä sytyttelemässä. Vesisaavit ja ämpärit uhkaa jäätyä, niistäkin saa kivoja jääkoristeluja. Linnut on ihmeissään kun ei olekaan juomavettä tarjolla. Tulevalle viikolle on luvattu taas reippaasti plusasteita. Hmm, no, ihan ok. niin voi jatkaa jäljellejääneitten pihahommien parissa. Kunhan saa peiteltyä kukkapenkit, kaikki muu saa jäädä. Sinisarjaruukut yhä edelleen jäätyy ulkona tai ovat jo jäätyneet? Hooh...ne painaa aivan mielettömästi. Hetken jo tuumin että nakkaanko suosiolla kompsuun? Niissä on aivan turhan kova ährääminen kellariin. Olisinpa edes jakanut ne kesällä. Mutta sitten olisi ehkä neljä superpainavaa ruukkua köyrättävänä?  Miksi onkaan ihmisen hommattava sellaisia kasveja, jotka eivät Suomen oloissa pärjää ulkona? Minä, joka aina toitotan kaiken idioottivarman perään, en tee itse niin! Hommasin vielä lisää näitä murheenkryynejä eli soihtuliljan joka sekin kasvaa todella kookkaaksi eikä pärjää talvea ulkona. Toinen on nerine eli neidikki. Ne sentään sain kellariin suht kivuttomasti. Pasuunakukka sekin uhkaa isoksi kasvaa ja on nyt keittiössä koska mokoma kukkaa pukkaa taas. Toinen suureellisuuteen taipuvainen on kliivia, joka nököttää nyt olkkarin nurkassa. Puhumattakaan verililjapuusta jonka sain muutaman pakkasyön jälkeen sisälle. Ne on niin kookkaita että on todella probleemi saada ne sopimaan sisätiloihin. Kellarissa on kosteaa, joten kaikenlaiset örkit pian valtaa ne, jos sinne vien. Ja apua, apua..vielä on saatava tuoksupelargonit ym, muratti, lankaköynnös, amaryllikset ja erinäisiä viherkasveja saunatuvasta sisälle!  Toisaalta, heti kun mahdollista keväällä, vien saunatupaan kaiken mahdollisen. Joskin olen onnistunut palelluttamaan yhtä sun toista sillä konstilla. Voi, miksi, miksi olen niin ahne?

Etelänkevätesikko se kukkii pakkasta uhmaten. Joka syksy sama juttu.

Pasuunakukka aikoo kukkia neljännen kerran tänä vuonna!

Orkidea kukkii jokasyksyiseen tapaansa.

Päivän hakkikuvia

Olen täysin lumoutunut tästä linnusta. Sen kauneudesta, älykkyydestä, huumorintajusta ja taitavuudesta.
Voisin seurata hänen touhujaan tuntikausia kyllästymättä.

Iloisia syyspäiviä

todella loisteliaan keltaisia.

Poppelit ovat tänä syksynä

21. lokakuuta

Kaveri huilaa....

Aika mukava syksyinen viikonloppu. Vielä löytyy lämpöä ja silmiä hiveleviä värejä joita täytyy ihailla ja kuvata varastoon talveksi. Innostuin jo perjantaina illalla polttelemaan oksia, risuja ja vanhoja laudan- ym. kappaleita. Tunkiot ja lahoseinä ( en saanut siis lahoaitaa aikaiseksi, siitä tuli varsin suureellisesti seinä tai pikemminkin muuri joka voi romahtaa...) ovat jo täpösen täynnä. Työtä seurasi ja vahti silmä kovana vanha rouva joka on kuvassa oikealla. Paimenkoira kun on se piti huolen etten polta itseäni, mökkiäni tai puolta kaupunkia. Sää oli oikein sopiva roskien poltteluun kun ei tuullut ja on sen verran kosteaa ettei tuli pääse leviämään, mutta aina voi vahinkoja sattua. Tänään me vanhat matamit vain keräsimme lisää poltettavaa seuraavaksi kerraksi. Sitähän riittää kun ympärillä on runsaasti roskaavia puita ja muutenkin kaikenlaisia epämääräisiä läjiä. Ihan syvempää tutkimusta en aio vanhalla tunkiollani tehdä, pelkään pahoin että siellä voi asustaa siili jos toinenkin tai muita ystäviämme. Haravointihommat alkaa olemaan loppusuoralla, pyrin ottamaan vain oksat ym. Lehdet todellakin jätän nurmikkoa lannoittamaan. Tämänpäiväinen kova etelätuuli tuntuu vievän lehtiä mukanaan, joten ei välttämättä jää paljon pihalle. Toinen homma oli kevytpisteen laitto linnuille; ja maattien täyttämisessä on hommaa sillä syöjiä on todella paljon. Pihalla kuuluu iloinen pikkuvarpusten sirkuttelu. Huomenna on taas köyrättävä kaupasta lisää purtavaa: kauraa, pötköjä, pähkinää....Syksystä 2017 kevääseen 2018 kului yksistään auringonkukansiemeniä 105 kiloa! eli 4-5 säkkiä. Plus kaikki muut murkinat. Tietenkin linnut ja muut pärjäisivät ilman ihmisten apua, mutta jos voi hieman helpottaa niitten elämistä, niin sen teen. Niitten seuraaminen tuottaa kuitenkin niin paljon iloa ettei rahanmeno harmita. Näkee paljon sellaista mitä ei ehkä normaalisti näkisi. Piha ja puutarha ilman eläimiä olisi mielestäni kuollutta ja tylsää, liian steriiliä makuuni. Elämä ja eläminen pitää näkyä, kuulua ja maistua. Sen pitää olla maukas, värikäs, monimuotoinen keitos josta ei saa koskaan tarpeekseen...NAM!

Myös hakkiveijarit löysivät kevytruokintapisteen....tietysti!  Se olisi tarkoitettu lähinnä pikkulinnuille, mutta eiköhän siellä
häilää ja bailaa myös harakat ja kaikki muutkin jotka kynnelle kykenee. Kuvattua saa kivasti keittiön ikkunasta.

Talitiainen on sievä ja tarkka lintu jolta mikään ei jää huomaamatta.

Mitä miettii harakka....

Siipien suhinaa ja kuhinaa

Ruokintapaikalla oli tänään kova kuhina, siivekästä väkeä oli runsaasti. Närhiä kaksin kappalein, töyhtötiainen,
puukiipijä, punatulkkuja, peippo, järripeippo, paljon pikkuvarpusia jne. Ruokaa menee valtavasti. Pötkö ei kauaa
vanhene, auringonkukansiemenet vain katoaa. Laitoin myös kevytruokintapisteen keittiön ikkunan alle. Se pistettiin
merkille heti, ennenkuin edes oli tarvikkeet ripustettu paikoilleen. Tarkkaavaisia kavereita.

Pähkinähakit olivat poissa puolisentoista viikkoa.  Mutta tänään lehahtivat ruokintapaikalle. Iltahämäriin
asti käytiin ahkerasti syömässä. Muut linnut väistävät niitä, eipä yksikään käy uhittelemaan. Lienevätkö
lintumaailman gangstoja, kun ei edes harakat hypi silmille. Ja harakka sentään vetelee surutta turpiin kaikkia
jotka eteen osuu, silloin kun ollaan sillä tuulella. Harakat ovat hieman häiriksiä, mutta niitten jätehuolto pelaa
moitteettomasti. Niitä olikin eilen jopa 10!

Pensaitten alle kätketään murkinaa....

sekä nurmikolle varastoidaan viljapallosia...

Myös puunkoloon on kätevää laittaa evästä.

Nerine kukkii

Neidikki; Nerine