21.1.2018

21. tammikuuta

Pakkaspäiviä tammikuussa, höyhenet pörhöllään oksilla muutamia lämmittäviä auringonsäteitä itseensä hakevia lintuja.  Kaikki odottavat lisääntyviä aurinkoisia päiviä, pärjäten miten taitaen. Ehkä kovat pakkaset olivat tässä. Sehän vaan sopii. Mietin väsyvätkö linnut ja muut luonnossa elelevät pimeyteen vai onko niillä luontaisesti jokin taito selvitä. Ehkeivät murehdi sitä samaan tapaan kuin me ihmiset. Kunhan on ruokaa tarjolla ja jokin suojainen paikka yöksi. Tänään iltapäivällä kesy mustarastas - jota kutsun lempparinimellä Make - lehahti lähemmäs pensaan oksalle, muitten sen kavereitten sännätessä pakoon. Se ojensi itseään kohti ja jutteli kovasti pää kallellaan. Muina miehinä laskeutui maahan nyppien jotain syötävää nokkaansa. On se erikoinen kaveri, tai mitäs erikoista siinä on, se on aika luonnollista, tai sen pitäisi olla, että ihmisillä ja eläimillä on luontevat välit toisiinsa. Joskin nykyään se on todella kohtalokasta, kun luontokappaleet joutuvat petomaisten ihmisten kynsiin. Kuten saimme taas mediasta lukea. Kolme nuorta olivat potkineet talviuniltaan herännyttä siiltä. Sekö on tarkoitus? Siksikö eläimet ovat maan päälle luotu että sadistiset ihmiset saavat niitä rääkätä? Miten vanhemmat kasvattavat lapsiaan kun tulos on tuo? Yleensäkin tuo luontoviha ja viha yleiselläkin tasolla on todella kuvottavaa, mutta varsinkin kun se kohdistuu viattomista viattomimpiin se on aivan käsittämätöntä. Syyn ymmärtää maailman tilanteeseen lukemalla ja tutkimalla Raamattua, siltikin henkilökohtaisella tasolla on vaikea ymmärtää, miten joku pystyy sellaisiin raakoihin väkivallan tekoihin. Kannattaa miettiä millä itseään ruokkii eli mitä lukee, mitä katselee ja ajattelee ja varsinkin sanoo. Jokaisella on kuitenkin vastuu sanomisistaan ja varsinkin kirjoittamisistaan. Mielipiteillä voi olla suuri vaikutus, valitettavasti myös negatiivinen ja tuhoisa. Joten olkaa hyvät ihmiset myönteisiä, rakentavia blogeissanne ja muualla somessa ja jokapäiväisessä elämässä. Me kaikki joudumme lopulta vastaamaan teoistamme, niin hyvistä kuin huonoista. Luonto, eläimet ja koko tämä maapallo on annettu meille lahjaksi. Pidetään siitä huolta, ei tuhota. Ei edistetä luonto- ja eläinvihaa yhtään enempää vaan sen sijaan ylistetään luonnon kauneutta ja kaiken Luojaa.



Tietoja minusta


Olen syntynyt Kristiinankaupungissa v. 1963; jossa elelen ja hoitelen puutarhaa joka on pääasiallisin harrastus huhtikuulta siihen asti kunnes sataa ensimmäiset lumet. Muita harrastuksia ovat maalaaminen ja valokuvaus, hieman raapustelua silloin tällöin ja paljon haaveilua!! Meidät on kaikki luotu puutarhureiksi ja nauttimaan elämästä maan päällä; siinä voisi olla motto meikäläisellä!