26.8.2016

Viikon lopulla elokuussa

Sieniä alkaa pullahdella esiin siellä, täällä. Tämäkin lienee
jokin tatti?  Syksy on ihanaa kypsymisen aikaa. Kukat lakastuvat,
yksivuotiset kuihtuvat mutta marjat, omenat, sienet, kasvikset,
siemenet kypsyvät. Ritinää, poksahduksia, kopsahduksia kuuluu
pihalla ja metsässä, mätänevien sienien tuoksahduksia....

Kasvilavasta saa muutamia makupaloja, jos
ehtii ennen etanoita....
Lavaan oli itsekseen ilmestynyt nyös kurkkuyrttejä.
Kakkuun koristeeksi jos ei muuta käyttöä keksi.

Marjat eivät oikeastaan maistu miltään, lehtiä voi käyttää
pinaatin tavoin. Koristeena menee hyvin. Näitä vaan
sade ja tuulet on rutmuttaneet lysyyn.
Marjasavikka, mansikkapinaatti.
Chenopodium foliosum.

Sikkiminkurkku alkaa vaihtaa väriä ruskeaan.
Ehtiikö tomatillo kypsyä?
Trombonikurpitsoista ei kovin
pitkiä tule, ehkä uusi yritys ensi
kesänä.

Malabarinpinaatilla on hauskat, pienet napit kukkinaan. En
ole vielä käyttänyt sen lehtiä, mutta aion kokeilla. Mukavasti
se on myös viihtynyt ja kasvanut, mutta kasvihuoneessa sen on
oltava, tai ainakin hyvin suojaisessa paikassa, muuten se ei kasva.

Tällaiset yllätykset on aina kivoja: 2 lootaa
perennoja. Hyvä kun joku aina innostuu
siivoamaan kukkapenkkejään ja päättää heittää
tai antaa pois ylimääräiset. Kuunliljaa, piha- ja
kevätesikkoa, saniaisia, angervoja...
Koska sää oli mainio, inspiraatiota löytyi niin
sain suurimman osan jo istutettua.

21.8.2016

Sateitten lomassa


Pihalla napottaa kiiltävä voitatti. Runsaat sateet ovat saaneet sienet nousemaan
esiin. Jospa kömpisi sieniretkelle sateen hellittäessä jonain päivänä.

Kultakuoriainen eksyi sisälle kukkakimpun mukana. Nostin sen varovasti
kannan lehdelle sateelta suojaan. Minne meneekään syksyn tullen hän.

Yksivuotisten osastoon ilmestyi muutama ruiskukka.
Liian myöhään kylvin siemenet ja kuiva kausi teki myös
osansa. Ensi keväänä aikaisemmin liikkeelle.


välillä, keräämään kimpun värikkäitä kukkasia.
Välillä voi onnistua istuskelemaan sateitten

Viimeiset syksyn kukkijat saavat mielen haikeaksi, sateen ja
tuulen pieksämät. Osa daalioistakaan ei jaksanut kukkia,
mutta ne jotka kukkivat ehtivät ennen yöhalloja.

Tummalehtinen daalia on kukkinut sateista ja tuulista
huolimatta.


Puulilja " Pretty Woman ", kukki sittenkin, hieman kuhnaillen kuten niin monet tänä kesänä. Siirsin sen ruukusta uuteen,
pikaisesti kyhättyyn kukkapenkkiin viime kesänä. Se ei edes jäätynyt kovalla pakkasella, sain peitettyä penkin havuilla
lopulta, mutta huonosti olisi voinut käydä. Aion siirtää samaan penkkiin muitakin liljoja, niin ovat hieman paremmin esillä
kuin sinne, tänne ripoteltuna. Ehkä hommaan muutaman lisää eri väriä tai sorttia.

19.8.2016

Nuo kultaiset palleroiset illan hämyisessä valossa hohtamassa.

Sininen kärhö teki peräti yhden kukan! Olin aikeissa siirtää sen ruukkuun,
mutta mitä turhia, jos se viihtyy ulkorakennuksen edustalla, olkoon.

16.8.2016

16. elokuuta

Kesä vaihtui syksyyn kuin kylmiä, luisevia sormia napsauttaen...myrskytuulien ja rankkasateitten myötä. Värimaailma alkaa hiljalleen muuttua ruskehtavaksi, keltaiseksi ja kukat ja muut kasvit retkottavat märkinä tai katkeavat tuulessa. Kuivan kauden jälkeen vesi on kyllä enemmän kuin tervetullutta, alkoi jo olla varsin nuupahtanutta kasvusto paikoin; kovien tuulien vielä kuivattaessa lisää. Kesäkukkasia on jo saanut kerätä pois; varsinaisia syyskukkia en vielä hanki, nekin menee huonoiksi sateen murjoessa. Odottelen kauniita syys- ja lokakuun päiviä. Elokuu on ehkä sateinen loppuun asti. Kesä oli kieltämättä erikoinen, kylmää ja kuumaa ja kosteaa vuoronperään ja sikinsokin. Silti, omalla oikukkaalla tavallaan ihana. Jotkut onnistuivat paremmin kuin toiset. Jos jotain tulee paljon niin omenia ja marjoja! Yksivuotiset ja perennat ovat hieman kärsineet, paitsi syyskukkijat onnistuvat ehkä paremmin. Myöhemmin syksyllä näkee miten muut onnistuvat tuottamaan satoaan mm. maissit ja viherkotterossa eläjät. Sain jo ainakin yhden muhkean kesäkurpitsan, onhan sekin jo jotain. Linnut alkavat olla pian valmiita muuttamaan etelänmaille; vielä eilen näin pari tervapääskyä liitelemässä korkealla, lystikkäitä punarinnan poikasia tai nuorisoa jo, hippailee siellä täällä tiksuttaen, sepelkyyhkyn näin - toivottavasti pihallani vieraillut pariskunta selviää elossa pitkästä matkastaan etelään, ilman että joutuvat metsästäjien ampumiksi. Mitä hyötyä niitten ampumisesta on?? Tai miksi ihmiset ovat niin ärsyyntyneitä valkoposkihanhiin ja merimetsoihin? Kauniita ja upeita lintuja. Tappaminen ja kiduttaminen on näinä aikoina suurta hupia- niin aikuisille kuin lapsillekin. Nyt ymmärrän miksi siilejä ei kovin paljon enää näe. Kuten uutisista saimme jokin aika sitten lukea, aikuisten esimerkkiä seuraten alaikäiset tappoivat viattoman pikkusiilen. Ihmisten tappamisesta nyt puhumattakaan. Elämme surullista aikaa, surullista ja säälittävää ja samalla raukkamaista. Ihmisten moraalittomuus, tunteettomuus, raakuus, kyynisyys, välinpitämättömyys, negatiivisuus on ihan huippulukemissa. On hienoa tietää että tämä surullinen jakso ihmiskunnan historiassa on vain väliaikaista. On vain yritettävä nauttia kauniista, positiivista asioista ja ihmisistä, koska heitäkin onneksi on. Antaa ajatusten askarrella kaikessa myönteisessä, puhtaassa, koska se on mielenterveydelle ja sitä kautta fyysisellekin terveydelle hyväksi. Se ei ole aina helppoa, mutta ei se mahdotontakaan ole. Puutarhaharrastus on yksi parhaista tavoista terapoida itseään. Se ei poista ongelmia, mutta mieli pysyy valoisammalla puolella.

6.8.2016

Sitä sun tätä

Elokuussa on aina upeita pilvimuodostelmia.

Linnut ehkä innostuvat napsuttelemaan näitä koiranheisin marjoja.

Amaryllikset huoltopisteellä. Ei näy kukkavarsia. Ehkei tällä-
kertaa. Viime elokuussa toinen innostui kukkimaan.
Nostin ulos citruksen ja litsin, ne virkostuivat heti.
En kuitenkaan paahteeseen, vaan sopivan valoisaan ja
suojaiseen paikkaan.

Tänä kesänä tulee paljon vattuja.
Eikä tarvitse kauas edes kömpiä.
Vattuviidakko on niittyaukealla.
Jahka vain ehtii. Viinimarjat odottaa
myös poimijaa. Karhunvattuja tulee
myös ennätyspaljon jos vain ehtivät
kypsyä. Muutamia pensasmustikoitakin.

Perhosia ei kiinnosta, mutta amppareita kylläkin mini-
baarin tarjoilut.
Mintut ovat neitoperhojen suosiossa.

Tietoja minusta


Olen syntynyt Kristiinankaupungissa v. 1963; jossa elelen ja hoitelen puutarhaa joka on pääasiallisin harrastus huhtikuulta siihen asti kunnes sataa ensimmäiset lumet. Muita harrastuksia ovat maalaaminen ja valokuvaus, hieman raapustelua silloin tällöin ja paljon haaveilua!! Meidät on kaikki luotu puutarhureiksi ja nauttimaan elämästä maan päällä; siinä voisi olla motto meikäläisellä!