Sepelkyyhky helmikuussa

Sepelkyyhky - Wood pigeon

Sepelkyyhky ilmestyi 19.2. pihan ruokintapaikalle. En muista näin aikaisin
nähneeni. Se naposteli ruokakupilla siemeniä pitkän aikaa. Syömistä on
vaikea löytää kun on vielä paljon lunta. Onneksi ei ole kovin kylmä.

 

Kotteroa tutkimassa

Tältä näyttää pikku muovikottero. Muovi on melko kamalan näköinen. Repsottaa, osin rikki. Lumen paino ja kovat tuulet tehneet tehtävänsä. Uutta muovia tilaukseen. Jäljellä on vielä muovia josta tähän laitettiin keväällä 2020, mutta ei riitä peittämään kokonaan. Joskin oven puoleinen muovi on osin ok; yläosa repsottaa auki. Eli muovi kestää n. pari, kolme vuotta. Valmiit muovit n, 1 - 2 vuotta. Suomen jokseenkin vaativissa olosuhteissa ei kauaa kestä. Myös tuo kaarimalli ei ole hyvä. Nelikulmainen kestäisi paremmin jostain syystä. Syksyllä oli tarkoitus virittää pressu päälle, mutta se jäi talven yllättäessä...niinhän se aina yllättää. Mutta talvi tuli todella rajusti ja nopeaan. Olin aikeissa purkaa koko hökötyksen, mutta kun kevätkuume hiipii mieleen niin tulin toisiin ajatuksiin. Jospa vielä korjailisi...jotain yrittäisi. Ainakin kurkkua laittaisin kasvamaan, ehkä muutakin. Viime kesältä jäi muutamia siemeniä ja jotain tilaan. Ehkä alan hiljalleen oppimaan jotain. Kun oikein mikään ei onnistu se pistää miettimään missä vika. Jos sen sijaan että yrittää monia eri lajeja, keskittyisi vaan muutamaan. Myös se että taimet saavat kylmää alussa ei ole jatkon kannalta hyvä asia. Kasvu jotenkin lopahtaa ja ne ovat alttiina saamaan erilaisia vaivoja. Löysin Youtubesta vinkin että maidon korviketta ( jauhemaista ) antaa kasveille...kurpitsoille, ym. Jaa-a.. voihan sitä kokeilla. Toistaiseksi saan vain lapiolla kaivella, kotteron ympäriltä lunta. Oven olen saanut auki, joten on sekin jo lohdutus. Uuden muovin laitto on mahdollista ehkä vasta huhtikuussa, joten kiirettä ei ole. Alustavia töitä voi jo tehdä sitä mukaa kun lumet sulaa. Muovia kiinnipitävät listat voi irrottaa, jne. Tietenkin kun saisi tältä istumalta kuntoon, sehän se sopisi, vaan ei ihan onnistu. Toivomme lumien pikaista sulamista.

 

Helmikuun säteitä

 

6. helmikuuta

Helmikuisen päivän kuvia pihalta. Linnut eivät mielellään suostu kuvattaviksi kun on pysyteltävä lämpimänä, ruokaa on etsittävä taukoamatta. Pakkanen kiristyy eikä ihan vielä näy lämpöisempää säätä. Aurinko kyllä hieman jo lämmittää. Onneksi pitkä tammikuu meni jo menojaan. Valo onkin ainoa keväisempi elementti. Hieman olen miettinyt mitä laittelen keväällä, kesällä. Jospa otan hieman kevyemmin. Ehkä tyyliin hieman kurkkuja viherkotteroon, jättikurpitsakokeilua...kesäkukkia...Vanhoja siemeniä on jonkin verran jäljellä; ne voi hyödyntää. Tuntuu etten saa edes idioottivarmoja kasveja onnistumaan, vaikeammista puhumattakaan. Jossain vika: liian kuivaa, liian märkää, liian kylmää, liian kuumaa? Viime vuonna laitoin siemenet itämään kuukalenterin mukaan, paitsi perunat jotka laitoin yläkuulla. Perunoitakin saa helpommalla kaupoista tai torilta joten...why bother? Jotain kuitenkin laitan kun on kiva hääräillä siemenien, mullan, taimien kanssa. Ikäänkuin vain terapian vuoksi. Jos keskittyisi vaan muutamaan elättiin, antaisi niille kaiken huomionsa? Paapoisi esim. jättikurpitsaa niin että se pullistuisi ennennäkemättömiin mittoihin? Voisin myös keskittyä laittamaan kasvimaata, joka on yhä edelleen aikamoinen sotkukeidas. Ehkä muutama lavakaulus johon laittelen....tjaah, siinä sitä taas ollaan! Ainakin pyrin saamaan ongelmakohdat setvittyä. Niitähän riittää. Kukaan ei sitäpaitsi tiedä millainen kesä on tulossa.

 

Urpiaisia vierailee

Urpiainen on söpö pieni lintu jolla on kiva ääni. Ei niin helppo kuvata, kun ovat vilkkaita, mutta onnistuin lasin läpi nappaamaan muutaman kuvan. Niitä on välillä isojakin parvia liikkeellä. Redpoll