27.2.2016


Hortensia , hieman väriä lumiseen maailmaan.

Vilskettä ruokintapaikalla

Pikkulintuja on valtavasti syömässä. Perjantain runsas lumen
tulo sai ne liikkeelle.
Melko sopuisasti yhdessä syödään. Ja vilkkaita kuten aina.






Sinitiaiset ja puukiipijä



....vähän lisää lunta...

Lumen saartama mökkini mun. Voin vain kuvitella miten märkä piha
onkaan lumien sulaessa. Saattaa olla hyväkin asia, ei tarvitse heti alkaa
keväällä kastelukannujen kanssa heilua. Näin paljon lunta ei ole
ollutkaan muutamaan vuoteen. Ehkä vuonna 2011 taisi olla.
Suunnittelin ottaa talviloman huhtikuun alussa, että saisi pihahommia
aloitella, vaan voi olla että joudun lykkäämään suunnitelmiani.
Ei ole kovin toden-näköistä että lumet sulaisivat viidessä viikossa,
varsinkaan koska sitä sataa lisää koko ajan.

21.2.2016


Mansikoita Marokosta

Mansikan alkuperä lienee Amerikoissa. Muutamia kuukausia saamme
odotella että saa kotimaisilla herkutella. Ulkolaiset on kyllä isoja ja
houkuttelevan näköisiä. Erikoista on että siemenpähkylät on niitä varsinaisia
hedelmiä mansikassa. Aikamoinen vitamiinipommi on: 100 gr
sisältää päivän c-vitamiiniannoksen eli 60 mg. Sama määrä sisältää myös
kuitua yhtä paljon kuin pala ruisleipää. Terveellistä herkkua, nam.

14.2.2016

Pähkämön entinen asu.

Liljankukan muisto kesästä.

Lunta, lunta, lisää lunta...



Keinu odottaa istujaa.

Marttyyri....

Ihmettelen suuresti että kärsimyskukka on elossa ja tehnyt
uusia varsia ja lehtiä. Raahasin sen pannuhuoneesta ylös
valoon ja lämpöön, ehkei se kovin kauaa olisi jaksanut
sinnitellä. Leikkasin vanhat varret pois ja kunnon kastelu
päälle. Ehkä se on jonkin sortin marttyyri: täällä minä vaan
yksin, pimeässä ja kylmässä kellarissa...hyvä on sitten, jos
niin haluatte!

5.2.2016


Rännistä kurkkailee jääörkkejä.

Kurkkasin kasvihuoneeseen, jätin oven auki, ravistelin lumet katolta
ettei huominen vesisade romahduta koko hökötystä kastellessaan
lumen painavaksi. Pieni amppelimansikantaimi siellä kivien raosta
pinnistelee. Ilmeisesti on sen verran suojaisaa.

Kurjenmiekat kurkistelevat lumen alta.

5. helmikuuta

Helmeilevä helmikuu lähtenyt etenemään valoisana ja vaihtelevana. Väliin mahtunut pari aurinkoista päivää jolloin aurinko on lämmittänyt mukavasti. Sininen taivas ihan kipristänyt silmiä. Olin jo aikeissa siirtää pihakeinun ja muut tarvittavat lisukkeet ulos, vaan odotan että lumi ensin sulaa ja keinukin on jäässä. Kahvikupillinen kyllä maistuisi ulkosalla. Mutta suojaisessa paikassa voi hetken istuskella ja ottaa valohoitoa. Auringonsäteillä on paljon positiivisia vaikutuksia: mm. kehon solujen immuniteetti kohoaa, siten vastustuskyky infektiotauteja vastaan paranee, aineenvaihdunta ja verta muodostavien elinten toiminta vilkastuu. Kannattaa siis hakeutua ulos jo mahdolllista. Ulkona ei varsinaisesti ole hommia, sisällä voi hissukseen aloitella sisäviljelyksiä. Harmikseni en pääse pannuhuoneeseen tutkimaan  ja kastelemaan talvehdittavia ruukkuja; polvi meni epäkuntoon; joten kaikenlainen kapuilu rappusissa on kielletty. Harmi, jos kuupahtavat kaikki tyynni. Mukavaa kuitenkin seurata miten linnut ja muut olennot heti innostuvat jos jonkinmoisiin puuhailuihinsa ja jutustelevat kovasti. Oravaveijarit hyppelevät ja kirmaavat, tekevät tutkimusmatkoja. Yksikin meni puuliiteriin mietteliään näköisenä, ehkä se suunnitteli tulevan pesän paikkaa. Metsäkauriita ja valkohäntäpeuroja näkee nyt useammin liikkeellä, vaikka mieluummin hämärällä ne liikkuvatkin. Olen pannut merkille  miten ihmiset ovat harmistuneita kun ne syövät kasveja, pensaita, ym. Siihen on ihan simppeli keino. Ruokinta! 25-30:n kilon kaurasäkki ei paljon maksa, ehkä n. 4€. Jokainen osaa pusata jonkinlaisen ruokinta-automaatin tai jos ei osaa tai viitsi, laittaa kauraa johonkin kippoon tai laatikkoon. Kyllä jättävät rauhaan kasvit ynnä muut. Koko sinä aikana kun olen tällä plantaasilla asunut, ne eivät ole tehneet mitään tuhoja kertaakaan. Ehkä puppelit jotain joskus nakerrelleet. Neiti kuusipeura popsi kukkasia ja maisteli omenapuun oksia kyllä, mutta sekin oli niin pientä ettei kannata kiisseleitä nenäänsä vetää. Neiti on ilmeisesti kohdannut ilveksen tai menehtynyt koviin pakkasiin kun sitä ei ole näkynyt pitkiin aikoihin. Kovin surullista, kun se oli niin kaunis ja hauska seuralainen. Joten sanoisinkin kaikille että nauttikaa hyvät ihmiset luonnosta ja eläimistä kun siihen on mahdollisuus!!  Kaikilla nimittäin ei ole ja eläinten tarkkailusta voi aina oppia jotain. Nykyihmiset ovat ehkä niin vieraantuneita luonnosta ja kaikesta luonnollisesta, etteivät osaa suhtautua niihin luontevasti. Taidankin tämän saarnan päätteeksi mennä ottamaan aurinkokylpyjä ulos, kun se sopivasti esiin kierähti.                                                        


                                            Kukin kuulee vain sen
                                            minkä ymmärtää.

                                                     Goethe

Vihertantan viljelyksiä

Bataatti heräilee uuteen kevääseen. Laitoin tammikuussa viime vuonna bataatin
möllykän veteen ja aikansa otettuaan se alkoi tehdä versoja. Kesän se oli ulkona,
syksyllä otin sisälle. Talvea se on viettänyt eteisen nurkassa ja pysynyt jotenkin
hengissä. Suoritin kaiveluja ja huomasin että kaikissa pikkumukuloissa on elon
merkkejä. Siirsin ne uuteen multaan ja ruukkuun. Nyt ei tarvitsekaan kokeilla
uuden bataatin kanssa, vaikka hauskaahan se oli odotella tuleeko siitä mitään.
Nyt pääsivät keittiön ikkunalle valohoitoon ja kesällä taas ulos heti kun säät sallii.

3.2.2016

Ostin mustanmerenruusun mukuloita. Muistan nämä lapsuudesta.
Ehkä vähän tanttamaisia kukkasia mutta taidan itsekin sopia siihen
lokeroon varsin hyvin.
Siellä ovat, nimikyltillä varustettuna. Nyt vain odotellaan.

Mielenkiinnosta törkkäsin litsin siemenet tai kivet ruukkuun. Se on hyvin kaunis
kasvina. Hedelmä maistuu aivan parfyymiin kastetulta pumpulilta.
Muutenkin erikoisen näköinen kumipallo, liekö sitten hedelmä vai marja.

Otin syksyllä talteen muutamia calamondinin ja pikkusitruunan siemeniä.
Liotin niitä ja laitoin paremman näköiset multaan. Ehkä niissä on vielä
virtaa. Senhän näkee sitten jos itävät. Siinä nyt kellivät multapedillä.

Ihan muuten vaan laitoin pikkunarsissin sipuleita.
Siinä jo pilkistellään päivänvalossa...