22.11.2015

Talven virittelyä

Luontokappaleille talven tulo ei ole helppoa aikaa. Aamupäivällä pihan yli
lensi kaksi joutsenparvea meren suuntaan, ehkä murkinoimaan.
Koska malttavat lähteä kohti etelää. Ilmeisesti sää lauhtuu taas, edessä on vesisadepäiviä.
Koska maata peitti ohut lumikerros, näki mitä on pihalla liikkunut.
Ainakin pieniä sorkan jälkiä...täplikäs ystäväni on vieraillut ehkä heti kun
päivä valaistui. Se on käynyt molemmilla ruokintapaikoilla. Yritän vielä
pykätä sille ruokintakatoksen johon asetan kuivaa heinää, jos daamille
kelpaa. Jos tulee paljon lunta, kauriitten ja peurojen on hyvin vaikea
löytää ruokaa. Ihmisen velvollisuus on pitää eläimistä huolta, auttaa
parhaansa mukaan. Ne on meille annettu ilostuttamaan elämää, ei siksi
että niitä saataisiin kiusata ja tuhota.

Pikku lammikko

Pysähtynyt aurinkokello, vaan aika kiitää...
vain kuukausi  ja on talvipäivänseisaus.

Pihaan oli yön aikana ilmestynyt pipopää...

Lumisade on surullinen
kun herään oudosta unesta
aamuyön valoon.

( by Runorobotti )

     
                                                                    
             

" Kaikki alkoi kun
toiveikas sanoi:
me olemme kaikki sellaisia,
marraskuu pysyi vaiti. "
 








 

15.11.2015




Vaatimaton mutta sitkeä kirjolehtipeippi on
sitä mieltä että ihan hyvin tässä voi kukkia...

Namia mullan alta.

Helianthus tuberosus.
Mieleeni tuli jopa kaivaa maa-artisokkia kasvimaaltani.
Homma joka unohtuu helposti. Niin herkullisia kuin vielä ovatkin ja niistä saa kivasti erilaisia
ruokia. Keittoa tai voi niitä paistaakin, nam. Mukulat ovat hyvin pinnassa, ei ole erityisen vaivalloista
niitä kaivella esiin. Täytyypä vielä tonkia niitä kun maakaan ei ihan vielä ole jäätymässä, jos sään-
ennustajiin on uskominen. Ehkä ensi kesänä siirrän ja laajennan viljelyksiäni.

Keitto voisi olla vaikka seuraavanlainen:

1 litra vettä
1 kasvisliemikuutio
600 g maa-artisokkia
2-3 perunaa
2 dl ruokakermaa
sekaan viskellään mausteita maun mukaan mm: pippuria, suolaa, persiljaa tai yrttejä
sulatejuustoakin voi laittaa, ei se haittaa

Keitetään pehmeäksi ja soseutetaan , kiehautetaan.
Sitten sen voi vaikka syödä! Bon appetit!

7.11.2015

Himalajan tyyliin.

Laitoin ruokintapaikoille nuolukiviä.
Olen aikoja sitten ostanut luontaistuotekaupasta 2
Himalajan ruususuolalätyskää jotka on tarkoitus lämmittää
ja sitten tällätä ne jalkapohjiin.....vaan nämä on niitä
puuhia joita ei vaan tule harrastettua vaikka varmasti
asiansa ajaisivat. Pähkäilin mistä keksin nuolukiven
kauriille ja muille - rusakot, metsäjänikset ja oravatkin
käyvät mielellään lipittämässä . Mieleen tuli suolalamput ja
lyhdyt, kunnes muistin nämä lätyskät jotka vain kököttävät
kaapissa. Narulla vaan kiinni  ja killumaan puuhun.
Mielenkiintoista nähdä kelpaako. Sisältävät mineraaleja;
esim. sinkkiä, mangaania ja rautaa ( siitä punainen väri ).
Suoloja ja hivenaineita myös, joten kannattaisi varmaan
itsekin vähän nuolaista...
Probleemi on tietenkin että sade liottaa niitä, no pitää sitten
parannella ideaa. Paremmassa käytössä ovat kuitenkin nyt
kuin että kokeilisin niitä varsinaista käyttöä varten:
kaikki katastrooffin ainekset kasassa kun unohtaisin
kuitenkin hajamielisenä lätyskät uuniin ja
mökki kärventyisi....

4.11.2015

Mitä tänään syötäis....

- kauraa...ja
omppuja...
...no, en mä nyt oikein tiedä mitä söis...

Pikku ylläri.

Törkkäsin isompaan ruukkuun lokakuulla bataatin mukuloita sen kummemmin
ajattelematta, en edes muistanut kastella. Tänään huomasin että mullasta puskee
pieni, ponteva bataatti. No, katsotaanpas jos se tämän pimeän ajan pysyisi
hengissä niin keväällä pääsee taas ulos. Emokasvi koki kovia, sai vetoa
kasvihuoneessa kylmänä kesäkuun aikana, virkostui kuitenkin kunnes
ensimmäiset lokakuun alun pakkaset nitistivät sen mullanpäälliset osat.

2.11.2015

Muutamia sisäasukkaita..

Siemenkokeiluistani kärsimyskukan ohella
avocado on elossa ja ihan terhakka.
Banaani on ainakin vielä ihan hyvinvoiva; kun
valoisa aika vähentyy, se kyllä rupsahtaa.
Luonnontilassa banskun lehdet kasvavat jopa
2,4 metrisiksi!! Ei onnistu näillä leveys-
asteilla.
Kiinanruusu, ei ihan favoriitti, mutta ostin kun halvalla sai...
erikoisen väriset kukat, lohenpunaiset.

Routakuu, keurikuu, marraskuu on täällä...

1.11.2015

1. marraskuuta

Etelänkevätesikko kehittelee kukkia jo
toistamiseen tänä syksynä.
Marraskuuhan se tupsahti kuin varkain..marraskuu? on oikein hieraistava silmiään kun katsoo kalenteria, voiko se olla totta?  Eipä oikein ole marraskuun fiilistä, ei ole oikein syksyistäkään eikä todentotta ole talvista. Asteet kipusivat jopa + 11: a, upean lempeä, hieman utuinen sää. Aurinko vielä lämmitti ja kuuma tuli kun ulkona käppäili. Vuosi sitten 1.11 asteet olivat aamulla  -5  ja päivällä oli  0:a. Alkukuu oli kyllä lämmin ja sitten hieman kylmeni. Miten käy nyt, mielenkiintoista nähdä. On niin pitkä aika siitä kun on ollut lunta kunnolla joten se olisi vaihteeksi mukavaa. Ja lumi kyllä suojaa kasveja ja sillä on myös lannoittava vaikutus, sen mukana tulee JOTAIN, mikä ei nyt mieleen tule, asia onkin tutkittava. Sanotaan ettei marraskuussa alkava talvi kestä kauan, toisin kuin loka- tai joulukuussa. Kävi miten kävi, päivän valoisuus alkaa lisääntymään n. 7 viikon kuluttua!! Uskomatonta. Voisi oikeastaan ajatella että pimeää aikaa on takanapäin enemmän kuin edessä. Vuodenvaihteesta eteenpäin mennään kuin vuoristoradassa kohti kevättä niin että suhisee ja toivoo hieman pientä pysähdystä ajan pyörään kevään tullen. Aikaisin tuleva pimeys onkin ainoa harmittava asia, kun ei voi iltaisin hommailla ulkona enää. Viikonloppuisin sentään muutama tunti tehokasta aikaa pihahommiin. Mitään kovin akuuttia ei ole silti, on vain muuten mukavaa sieltä täältä jotain rapsuttaa. Talvenaroille kukille olisi kerättävä havuja, se on oikeastaan ainoa pakollinen homma, muu on lähinnä terapiaa. Olisihan se ihanteellista jos keväällä ei olisi vastassa syksyllä tekemättä jääneet siistimiset, mutta näin on käynyt useastikin.....Mutta kun on kyse piha- ja puutarhatöistä valmista ei ole eikä tule koskaan. Täytyy ainakin sillä ajatuksella itseään vähän huijata..

Tietoja minusta


Olen syntynyt Kristiinankaupungissa v. 1963; jossa elelen ja hoitelen puutarhaa joka on pääasiallisin harrastus huhtikuulta siihen asti kunnes sataa ensimmäiset lumet. Muita harrastuksia ovat maalaaminen ja valokuvaus, hieman raapustelua silloin tällöin ja paljon haaveilua!! Meidät on kaikki luotu puutarhureiksi ja nauttimaan elämästä maan päällä; siinä voisi olla motto meikäläisellä!