31.8.2017

Network

Ristihämähäkki - Araneus diadematus - värkkäili jo toistamiseen verkkonsa keittiön ikkunalle.
Ensimmäisen rikkoi tuuli ja sade. Avasin ikkunan kokonaan että sain edes jonkinlaisen kuvan.
Tietenkin koska avasin sen oli ikkuna myös samalla pestävä! Hämpy köpötti heti kauemmas turvaan
ja hieman onnistuin verkkoa söhrimään siinä hommassa. Hämpy ei siitä lannistunut, vaan palasi hyvin
nopsaan korjailemaan kudelmaansa. Aika hieno veikkonen; joku sanoo sen pureman sattuvan ja toinen
tietolähde väittää ettei sillä ole millä purra. En ole asiasta ottanut selvää, eikä ehkä tarvitsekaan.

Hän on kuin koru, hienoinen kuvioineen. Kutoo hienonhienoa symmetristä verkkoaan, tuumiskellen ties mitä.

Elokuun lopun kukkijoita

Onneksi ei vielä yöhallat ole käyneet nipistämässä kukkasia. Muutama upeantuoksuinen
hajuhernekin kukkii. Muuten ei ole onnistanut kesäkukkien kanssa. Kosmoskukat pikkuruisia,
n. 20 cm pituisia....auringonkukat hädintuskin puolimetrisiä, muutkin kesäkukat pieniä ruttuja....
ainoastaan krassit onnistuivat. Päivänsini paleltui hyytäviin alkukesän tuuliin, hyasinttipapu
samoin. Tuuli olikin kukkasten pahin vihollinen ja on aina joka olosuhteissa. Ehkä ensi kesänä
onnistuu. Tai sitten vain kasvattaa hyvin tanakkaa kukkijaa, gladiolusta, daaliaa, ym. Tai vain
vihreää, saniaisia, havukasveja, kuunliljoja, ruohokasveja...jne.

Ukonhatut kukkivat ja syreenileimut aloittelevat hiljalleen.



Saattaapa illan hämyssä liljankukille laskeutua unen sinisiä
lintuja kuiskailemaan salaisuuksiaan.....









Lilium Inuvik, jota tässä pieni ötökkä tutkailee. Matalakasvuinen ja onneksi
täysin tuoksuton. Ainakin tänä kesänä kukkii runsaasti. Mitä se aikoo tehdä
ensi kesänä on arvoitus. Eipä edes kelvannut liljakukoille tai muille örkeille.

Lyhytkasvuinen ja erittäin voimakastuoksuinen  Lilium Mapira.
Tänä kesänä joku muukin ötökkä kuin liljakukko nakertaa kukkia
ja lehtiä.  Sentään jotenkin kukkivat. Puulilja Anastasia on vielä
nuppuvaiheessa ja samoin muut puuliljat. Ovat muutenkin raihnaita.


27.8.2017

Syksyn merkkejä

Syksy on lähtenyt käyntiin ihan vauhdikkaasti. Värit muuttuvat salavihkaa.
Muuttolinnut alkavat kerääntyä suunnittelemaan paluuta etelänmaille. Tai tuskin
niitten tarvitsee mitään suunnitella: se vaan menoks! Pian ne ovat takaisin täällä.
Kylmä sää muuttui entistä kylmemmäksi. Säänennustelijat yrittää vieläkin selitellä
että lämpenee...vai niin...helteet joita luvattiin tulevaksi jo viime kesänä, eivät ole
vieläkään tulleet, joten..ei taida olla mahdollista. Ihmisten ennustelutaidot ovat kovin
heppoisia. Tietenkin pitkä, aurinkoinen ja suhteellisen kuiva syksy olisi ok.  Ehtisi
rauhassa valmistella tulevaa talvea joka varmaan on hyvin samantapainen kuin edellisetkin.
Kieltämättä sitä jo kaipaa normaaleja vuodenaikoja. Nyt on melkeinpä vain yksi vuodenaika
kokoajan: koleahko, tuulinen, pilvinen. Normaalimpaa maailmanmenoa odotellessa
nautitaan muutamista hyvistä asioista joita sentään on jäljellä paljonkin.

Jokin sieni tai kääpä männyn rungossa. Tahmea
ja sametinpehmeä.
Kuvattu uudelleen 3.9. Muuttaneet väriään. Taitaapa olla
kyseessä kääpälaji.



13.8.2017

Kuvia kuluneelta viikolta

Elokuu on ihanan utuinen. Joskin nyt myös tuulinen ja sateinen. Etelä-Suomea koetellut ukkosmyrsky ei tähän yltänyt onneksi. Sade on silti rutmuttanut ja ruskettanut kukkasia. Jotkut perennat kasvavat hurjan korkeiksi, esim. ukonhatut kurkottaa kohti taivasta ja ovat vasta nupuilla. Kun taas kultapiiskut jotka yleensä venyvät hyvin korkeiksi, jäävät nyt lyhyiksi. Yhdet tykkää yhdenlaisesta säätilasta, toiset toisenlaisesta. Angervot viihtyvät ja kaikki pensaat tässä kosteankalseassa kesässä. Viherkotterossa muutama tomaatti vihertää, pikkuruisia kurkkuja kypsyy...muutaman omenan ehkä saa, tavallista vähemmän viinimarjoja, mutta jonkinverran kuitenkin. Tämä on tällainen kesä joka kääntyy hiljalleen syksyyn josta tulee varmaan upea. Pihahommia arvatenkin saa taas harrastaa pitkälle vuodenvaihteeseen. Ajatukset jo kiitää ensi kevään suunnitelmiin. Nyt osaa jo varautua siihen että ensi kevät ja kesä ovat myös kylmähköjä. Ei se silti intoa yhtään vähennä vaikka takapakkia pihaharrastuksessa välillä tulee. Se pistää vaan miettimään uusia keinoja.

Puulilja; Pretty Woman. Pituutta huiskeat 1.86 cm!
Näissä kuvissa ystävälle annetusta sipulista kasvanut.
Omat liljat kärsineet kylmästä ja liljakukoista.
Ensi kesäksi hommaan kyllä lisää uusia liljan sipuleita.

Jaloangervon ihanaa
vaaleanpunaista hattarahöttöä.



Näitäkin veikkosia aina silloin tällöin näkee. Ainakin soitto soi elokuun poutapäivinä.

Pysyn silti idioottivarmoissa sienissä jatkossakin.
Pihalla kasvoi pontevia lehmäntatteja. Nyt ovat jo lösähtäneet.

- mulla on näääälkääää!!!!
 

Terviksiä kurkkailee....

6.8.2017

Sunnuntaipäivänä


Varsin lämmin elokuinen päivä, jopa 23 astetta. Jospa tulee kesäinen
syksy. Kukat ehtivät kukkia....saamme kenties intiaanikesän!

Balsamit vain tuumivat että lälällää! Täällä ollaan! On se niin kauheaa
kun tällaisia kasvaa jossain pusikossa...huhhuh.
 

Minimaalisen pieni kurkku, mutta maasta se pienikin ponnistaa!

 - hei, mä kurkkaan voiko tulla ulos....
Tervapääsky kurkkaili pöntöstään; oletan että aikuinen, koska se lentää suhautti
ohitseni heti kun menin kauemmas. En ole varma joko poikanen on lentokykyinen.
Välillä kuuluu tirskutusta, joten siellä vielä ollaan. Aika salaperäistä touhua heillä.
Ykskaks syksyllä niitä lentää suhauttelee useampia iloisesti laulellen.

5.8.2017

Väriterapiaa

Värit vetoavat tunteisiin, varmasti kaikilla on omat lempivärinsä ja inhokkivärinsä. Sininen on taivaan ja meren väri: tyyni,
piristävä, kylmä väri. Yhdistetään uneen, viisauteen, tyyneyteen, totuuteen. Keltainen on synonyymi ilolle, loisteelle, lämmölle. Rauhoittava, eläväinen, liikkuva väri. Yhdistetään aurinkoon, kultaan ja tuleen. Paradoksien väri on punainen joka ei jätä ketään kylmäksi, herättää voimakkaita tunteita ja painuu mieleen. Nostaa myös verenpainetta! Vihreä taasen tyynnyttää, piristää, edustaa energiaa, nuoruutta, toivoa, onnea. Luonnossa yleisin väri. Oranssi herättää iloa, hyvää tuulta, optimismia, avointa mieltä, levittää iloa ja luovuutta. Myös uskaliaisuuden väri, jopa kitsch ja retrohenkinen. Valkoinen merkitsee yhteyttä, tasapainoa. Lumi on valkoista, valo on valkoista. Ja musta....no musta on mustaa. Täysin mustia kukkia ei taida ollakaan jos niitä lähemmin tutkii.

Nauhus, joita soisi olevan pihalla enemmänkin. Näyttäviä
ja kestäviä, myrskyt ja sateet ei hetkauta. Niitä olikin monta
ryhmänä, tämä oli ainoa joka säästyi muutaman vuoden takaiselta
viemäriremontoinnilta. Harvapa kukkanen on kaivinkoneenkestävä.
Pitänee olla tikkana ja hommata näitä nyt syksyllä. Viime vuonna ei
löytynyt mistään mitä ihmettelin suuresti. Onko ne tyystin kadonneet?