31.10.2017

Hipsuttelua ja haravointia hämärän rajamailla

Kuu nousi upean oranssina alkuillasta. Tyyni sää, hämärä alkoi hiipiä ja silloin alkavat
hipsuttelemaan metsän eläjät...en saanut selvää oliko metsäkauriita yksi, kaksi vai kolme,
mutta ainakin yksi valkoinen peppu loisti hämärässä. Ne tai hän eivät oikein huomanneet
kun verkalleen haravoin ja vein kärryillä lehtiä ja oksia puutarhajätekompostoriin....olivat
hieman miettiväisiä sen suhteen että mikäs tuo olento on....Kuiva heinikko vain kahisi ja
rapisi niitten sorkkien alla. Menivät takaisin menosuuntaan. Hetken kuluttua kuului käheää
haukkumista; en sitten tiedä oliko se supi vai kauris joka haukkui. Metsäkauriilla on myös
erikoinen ääni. Kuitenkin hämärät, tyynet myöhäissyksyn illat ovat upeita. Pitäisi ihan
enemmän harrastaa sitä että ihan hissukseen liikkuu  ennen pimeän tuloa, voi nähdä ja kuulla
kaikenlaista mitä ei valoisaan aikaan koe. Vein metsikönpuoleiselle ruokintapisteelle kauraa,
ehkä metsäkauriit hipsivät sinne kun maailma rauhoittuu.


Kuu eilen vähän myöhemmin, hauskan kananmunan mallisena.

Talitiaisen tutkimuksia

Talitiaisella oli jotain aivan erinomaista hommaa aamusella. Pönttöä oli tutkittava
perusteellisesti, sisältä, ulkoa...jotain suunnitelmia on tekeillä.

30.10.2017

Orkidea kukkii kolmannen kerran

Perhoskämmekkä kukkii jälleen, onpa hauskaa. Saman tempun se teki myös vuosi sitten. Mitähän muut orkideat aikovat tehdä. Enpä noita sen kummemmin huolla, ne olivat ulkona koko kesän palelemassa. Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Sain jossain vaiheessa hengettömiksi kannan, molemmat banaanit, sekä kiwin, joka kärsi kylmästä ja sitten se kuivui kun toin sen sisälle. Banaania aion vielä kokeilla, ehkä sitten keväämmällä. Täytyyhän sen joskus onnistua kun tarpeeksi monta kertaa yrittää. Kaikki virheet kun tekee, niin...sitten oppii?

26.10.2017

26. lokakuuta

Yöllä myrsky posotti lunta oikein reilusti. Aamulla oli ehdittävä  tarkastelemaan miltä näyttää. Ensin kömmin
 ajamaan kattia pois ruokintapaikalla, se päivysti jos saisi kiusata jotain lintua tai oravapoloista. Mutta kukas se paarustaa
vastaan lumessa? Voi ei, siili oli tullut pesästään etsimään murkinaa, kun talon emäntä ei ollut ymmärtänyt
täyttää ruokakuppia! En uskonut että se enää ulos tulee, joskin eilen illalla se oli syönyt kupin tyhjäksi...
se oli kaivellut ison kuusen juurella, ehkä sieltä jotain löytyy, kohmeisia örkkejä. Voi olla vähänlaisesti. Se ei
huolinut kun laitoin sille kissanruokaa , köpötteli vain suoraan pesäänsä. Myöhemmin päivällä se on hieman
napostanut. Huomenaamuna näkee onko se käynyt syömässä. Olen virittänyt lehtikompostoriverkkoa niin ettei
kissat tai isot linnut pääse syömään sen eväitä. Pieni aukko että pallero itse pääsee ulkomaailmaan jos on tarve.
Uni ei siis vielä maita siinä määrin. Ei sinänsä ihme, tänäänkin oli +3 astetta.  Mielenkiintoista nähdä kuinka kauan se aikoo pysyä valveilla. Jospa käy niin, ettei se horrosta ollenkaan koko talvena? Ehkei sentään.
 Hauskan näköistä kun sen pikkujaloista jää pikkuruiset jäljet lumeen...en ole koskaan
näin myöhään nähnyt siiltä, ainakaan lumessa! Mietin myös miten se on pärjännyt kylmän kevään, kun vielä touko-
kuussa satoi lunta, tuskin kovin paljon oli silloinkaan hyönteisiä tarjolla. Sitkeänoloinen pikkukaveri siis.
Luulenpa että se on naaraspuolinen, ne yleensä  nuorten siilien ohella ovat vielä myöhään liikkeellä. " Miespuoliset "
menevät jo elokuulla kuorsaamaan....joopajoo...Me naiset olemmekin sitkeitä.....no joo, vitsi vaan.
Säätilanne jatkuu varmaan vaihtelevana, lunta, pakastuu, vettä, jne. Heti kun on tilaisuus täytyy jatkaa jäljellä
olevia pihahommia. Vielä havuja ja lehtiä kukkapenkkeihin. Ainoa mahdollisuus on viikonloput eli ei kovin paljon
ole valoisaa aikaa tarjolla. Ja jos talvi on tullut jäädäkseen niin sitten voi vaan syyttää sitä keskeneräisiksi
jääneistä hommista. Ennenmuinoin sanottiin:  Jos lokakuulla ei tule talvi, niin se ei tule marraskuullakaan.  Simon päivänä 
jos on leutoa , on koko tuleva talvi leuto.
 Nämä on taas niitä  " vanhan kansan " juttuja, jotka saavat erinäiset trendikkäät ja tiedostavat ihmiset kiskomaan hiuksia päästään...... Juu, olkaat hyvät vaan!





22.10.2017

22. lokakuuta

Syyshommia on tehtävä, vaikka tekisi mieli lähinnä kulkea kameran kanssa, napsia kuvia kun luonto
muuttaa muotoaan vähäeleisemmäksi. Ensin kaikki pakolliset työt on saatava pois listalta. Tänään
daaliat ylös ja laatikoihin ja pannarin pimeyteen. Pelargonit, pasuunakukka, nerine, verililjapuu, soihtulilja,
pari amaryllistä; kaksi amaryllistä hukkui kasvihuoneessa ( älkää kysykö miksi...), muutama muratti saa vielä olla
ulkona. Eilen pikavauhtia törkkäsin mullan alle kahta eri tulppaanilajia sekä laukkoja..meinasi jäädä ihan
viime tippaan. Peittelin ne kunnolla, lehtiä haravoin päälle ja vielä havuja. Eiköhän pärjää. Muuten en juurikaan
stressaa haravoinnin kanssa. Strategiset kohdat pihalta ja sitten peittelen arkoja liljoja ja muita sipulikukkia lehdillä.
Myös yrttipenkki on hyvä peitellä lehdillä, arat laventelit ym. Helppoa kuin heinänteko lipata kevyet lehdet kukkapenkkeihin. Myös jonkinverran havuja aion kyllä laittaa. Talvestahan ei tiedä mitään. Jos vain ehdin aion hakea myös
hevosenkakkaa, joka sekin on hyvä suoja, hyvin palanut sellainen tietysti. Kaikista tärkein peiteltävä on pieni siilikaveri!
Kaikki muu mikä jää saa jäädä kevääseen. Vain kahden kuukauden kuluttua on talvipäivän seisaus.....päivät pitenee kohti kevättä. Joulukuun lopulla 15 minuuttia pidempi päivä....sitä kun ajattelee, aika uskomatonta. Pimeys on se pahin selätettävä,
ei kylmyys tai muu. Eli aina kun jotain näkee tehdä, niin ulos. Ei siellä niin elotonta ole kuin ensinäkemältä kuvittelee.

Pieni ystävä kävi tänäänkin puoliltapäivin syömässä ( kuva torstailta ) sateesta huolimatta.
Sitä ei nyt vaan malteta mennä nukkumaan...No, ehkä on vaan hyvä saada energiaa tankattua.
Talvi on pitkä tällaiselle pienelle. Huomenna ostan kissanruokaa, siinä on kuulemma enemmän
proteiinia kuin koiranruuassa. Maapähkinä ei maistu, vaikka yleensä kait maistuu siileille. Kookospähkinää
se nakersi jonka olin laittanut linnuille. Se on muistettava kevättä silmälläpitäen. Mikä kullekin maistuu
on varmaan yksilöllistä piikkipalleroillekin. Nyt on vaan tärkeintä saada energiaa talveksi. Kolmasosa
painosta häipyy horroksen aikana. Nyt on vain pidettävä sitä silmällä, ruokaa tarjolla ja lisälämpöä järjestettävä.
Siilienhän ei ole pakko vaipua horrokseen, mutta ruokavalio sanelee sen. Suomen talvet eivät juurikaan
tarjoile hyönteisiä jotka ovat siilien pääruokaa. Toivon parasta.

Tutkaillaanko tässä jo asuntoa ensi kevääksi? Uusi pönttö se onkin, eikä siellä
ole vielä pesitty, joten olkaapa hyvät vaan arvon tinttiäiset.

Jos jotain vihreää ulkona on niin maa-artisokat. Eivät ehtineet kukkia,
tänäkään vuonna. Vielä pitäisi kaivella, jos tekisi niistä jotain murkinaa.

Pelargonit alkoivat kukkia vasta syksyllä saunatuvan ikkunalla....nostin ne sisälle tänään. Ehkä niistä on jotain jäljellä vielä
keväälläkin. Kun niitä ei saa liikaa kastella talven aikana. Se ei ole ongelma, mutta yleensä ne pääsevät kuivumaan mokomat. En erityisen intona ole pelargoneihin; paitsi tuoksupelargonit on upeita. Ei vaan ole saatavilla kovin useasti.

Ruusuja saa aina, ympäri vuoden....

21.10.2017

Talvi tekee tuloaan





Iloa ja huolta pikkukavereista

Pieni ystäväni on käynyt syömässä muutamana päivänä, parisen kertaa päivässä, ehkä useamminkin. Arkisin ei vaan pääse
tarkkailemaan sen hommia kuten viikonloppuisin. Torstaina aamulla se ilmestyi ja sillä oli molemmissa kyljissä tai sivuilla verta. Olen miettinyt pääni puhki että mitä on sattunut. Onko se loukannut itsensä johonkin, onko jokin eläin tai isompi lintu yrittänyt napata sen, olisiko kyseessä syyhypunkki jolloin se olisi raapinut ihon rikki? Verta ei onneksi vuoda ja kaveri on muuten hyvinvoiva ja syö reippaasti. Se ei kuitenkaan raaputa itseään, mitä se tekisi jos sillä olisi syyhypunkki. Hain apteekista eläimille tarkoitettua haavasumutetta. Onnistuin toiseen kylkeen suihkauttamaan. Sitten tuumin etten häiritse sen syömäpuuhia enempää. Jos haavat on kuivuneet, ok. Syyhypunkki olisi todella huono juttu, koska se aiheuttaa kapin. Siileillä voi olla myös, kuten kaikilla luontokappaleilla kirppuja, loisia, ties mitä ja ovat pieninä möngertäjinä alttiita jos jonkinlaisille vaaroille. Harakoitten tiedetään nokkaisseen siiliä, joten ei sekään ole pois-suljettu. Pihalla liikkuu useita harakoita ja ne voivat olla tosi agressiivisia. Käyhän ne pikkulintuihinkin käsiksi. Olen ollut ja olen huolissani, mutta koska se on muuten pirteä, niin ei ehkä ole mitään vakavaa. Nyt tiedän aivan varmasti että se aikoo talvehtia rappujen alla. Sen pesä on kuormalavan alla, jonne se on kerännyt lehtiä ja kuivaa heinää. Avitin sitä laittamalla pupunruohoa lisäksi. Vielä lisää sitä ja havuja, niin toivomme että se pärjäilee kevääseen. Onneksi huomasin sen aikomukset! On ne niin salavihkaisia puuhissaan....Kunpa kaikki sujuisi hyvin ja keväällä pesästä kömpisi nälkäinen siili!

Koiranmuonaa on hyvä mussuttaa...kana on kuulemma hyvää siileille. Ainakin
tälle kaverille maistuu. Ihan kaikkea se ei jaksanut syödä. Ehkä se vielä tulee
illemmalla. Näyttäisi siltä että se on hieman pulskistunut, mikä olisi erinomaisen
hyvä juttu. Energiaa tarvitaan koko talveksi.
Töyhtötiainen ei ole moksiskaan piikkisestä kaverista, se tulee napsuttamaan
purtavaa siinä kuin muutkin.

18.10.2017

Kiva ylläri

Perhoskämmekkä teki taas nuput oltuaan kesän ulkona palelemassa. Muut orkideat eivät vielä ole lykänneet kukkavanaa.
Mukavaa, väriä pimenevään syksyyn. Se kukki toissa  vuonna hyvin pitkään.

17.10.2017

Päivän piristys

Bambiystävämme käy aamuisin tiedustamassa olisiko kauraa tarjolla. Täytyy sitä nyt sitten
jostain taikoa. Omenia ei ole, luumujakin kourallinen...Kotiinsa hän ei malta mennä...ehei...
häkki kun heilahtaa, se mukavaa ole ei. Mieluummin tepastella vapaana. Voin ymmärtää.




- vai niin, ei ompun omppua, ei kauraa....hooooh...jos löytyy edes sieniä...
Hän tepastelee pihamaalla kuin kotonaan. Ehkä tulisi sisällekin.....sorkat kopisisivat kivasti
lattialla...toistaiseksi siilet pitää ennätystä hallussaan...ketunpojat melkein tulivat sisälle eräänä
kesänä, kurkkailivat avonaisesta ovesta sisään rappusten puolivälissä.