26.10.2020

26. lokakuuta


 Vettä sataa räimimällä, mutta on siitä jotain hyötyä: kaivamani kosteikko oli täyttynyt vedellä! Harakka käväisi pesemässä naamansa sen äärellä. Huomasin että olisin voinut kaivaa leveämmäksi. Eihän sen syvä tarvitse olla. Ehkä jos sää jatkuu lauhana voi hyvinkin kaivella. Kunhan saa kaikki muut syyshommat laiteltua pois. Kosteikon kasveja on tällä hetkellä keltaiset kurjenmiekat, 2 erilaista osmankäämiä, kalmojuuri ja ruttojuuri. Keväällä sen näkee miten ne lähtevät kasvamaan. Kun veden saisi pysymään, mutta se riippuu siitä miten kuivaa tulee. Pihalla on vielä hommaa: daalioitten kaivuu sisälle, kaikki ruukut pannariin, siistimistä ym. Ehkä laittelen vielä yhden ruokintapisteen lisää lahopaikalleni metsäkauriille ja muille. Ruokailijoita riittää yllinkyllin. Pihalla on vieraillut sellaisiakin lajeja joita ei ihan joka päivä näe: peukaloinen, mustapääkerttu, harmaapäätikka ja pähkinänakkeli joka ehkä voi jäädä talveksi, se on nyt ollut viidettä päivää. Pihan laittelut rajoittuu vain viikonloppuihin koska nyt alkoi parin kuukauden pimeä kausi. 8 viikkoa talvipäivän seisaukseen ja tietenkin jos lunta tupruaa paljon sekin jo sanelee ehtoja sille mitä tehdään. Lumitöitä! Mielenkiintoista nähdä miten käy.

25.10.2020

24.10.2020

Pähkinänakkeli

Pähkinänakkeli on viihtynyt torstaista saakka. Viimeksi olen tämän vilkkaan kaverin
nähnyt 1995. Ei ihan jokapäiväinen vieras. Kivaa jos viipyisi pidempäänkin. Eväät maistuu
ainakin. Pääasiassa auringonkukansiemenet. Välillä se jutteleekin kovasti, eikä ole arka.

17.10.2020

Sekalaisia viikon varrelta

Kauppareissulla mukaan tarttui iloisen oranssi Spider-ruukkukrysanteemi.

 


 

Mustarastas kurkkailee...


 

Pari desiä ruusupapuja kypsyi. Tuskin maltoin ne keittää kun ovat niin kauniin värisiä.

 

Kyhäsin uuden lahoaidan. Piirun verran esteettisempi
kuin muutaman vuoden takainen hökötys. Nämä
houkuttelevat pihaan peukaloisia ym. muita lintuja
jotka viihtyvät risukasoissa. Täytettä kyllä löytyy
yllinkyllin. Mielssä välkkyy muitakin ideoita laho-
juttujen tiimoilta. Kun vain aikaa ja energiaa riittäisi.


 

10.10.2020

10. lokakuuta

Talitiaine oli uteliaana mennyt vintille ja kolautti päänsä ikkunaan...auts! hetken oli toivuttava.
Talitiainen toipuu pään kolauttamisesta ikkunaan.

Hieman erilainen lokakuu kun on kovin lauhaa, sateista, tuulista. Silti syksy on hienoa aikaa. Niin inspiroivaa kun se saa ajatukset tulevaan kevääseen. Syksy on seuraavan kesän valmistelua. Kukat ovat kukkimisensa kukkineet, muutamia rohkeita vielä yrittää. Ensi viikon tuleva kylmyys kyllä vie sellaiset intoilut mennessään. Keräsin pois vihreät tomaatit hoophousesta, eipä ne punerru enää siellä. Niitä tuli muuten paljon, eivät vaan jaksaneet kypsyä. Ensi keväänä kokeilen ehdottomasti viipaleidätystä. Mielenkiintoista nähdä miten maa-artisokat viihtyvät uudessa paikassa. Olisi kiva saada niitä ruoanlaittoon, herkullisia kun ovat. Syyshommia laitellaan taas ehtimisten ja jaksamisten mukaan. Lunta saisi sataa sen verran että se peittäsi kevyesti maan. Lumen mukana tulisi lannoitteita ja kosteutta, joitten puutteen kyllä huomasi tänä kesänä. Lumettomuus on helppoa, mutta hieman luonnotonta näillä leveysasteilla. Joskus lokakuussa on jo täysi talvi ollut, nyt lämpöisä päiviä: 14-16 astetta! Tänään amiraaliperhonen vielä löysi tiensä viimeisille daaliankukkasille...Pihalla on kovasti elämää, siitä monet linnut ja oravat pitävät huolen.Kolme pähkinähakkia touhuaa aamusta iltaan; närhet ja muut veikkoset hakevat syömistä ja kätkettävää urakalla. Siitä voisi päätellä että tulee hieman talvisempi talvi kuin viimeksi oli. Muutamat linnut eivät ole vielä lähteneet etelänmatkalle; punarintoja tiksuttelee, peukaloinen hyppeli toissaviikolla pyrstö pystyssä. Kurjet, joutsenet ynnä muut vielä odottelevat ilman kylmenemistä. Söderfjärdenissä näkyi kiuruja vielä. Oli uskomatonta kuunnella niitten laulua! Lokakuussa! Aivan kuin olisi ollut huhtikuu...
 

Kuvia lokakuun alusta