10. lokakuuta

Talitiainen toipuu pään kolauttamisesta ikkunaan.

Hieman erilainen lokakuu kun on kovin lauhaa, sateista, tuulista. Silti syksy on hienoa aikaa. Niin inspiroivaa kun se saa ajatukset tulevaan kevääseen. Syksy on seuraavan kesän valmistelua. Kukat ovat kukkimisensa kukkineet, muutamia rohkeita vielä yrittää. Ensi viikon tuleva kylmyys kyllä vie sellaiset intoilut mennessään. Keräsin pois vihreät tomaatit hoophousesta, eipä ne punerru enää siellä. Niitä tuli muuten paljon, eivät vaan jaksaneet kypsyä. Ensi keväänä kokeilen ehdottomasti viipaleidätystä. Mielenkiintoista nähdä miten maa-artisokat viihtyvät uudessa paikassa. Olisi kiva saada niitä ruoanlaittoon, herkullisia kun ovat. Syyshommia laitellaan taas ehtimisten ja jaksamisten mukaan. Lunta saisi sataa sen verran että se peittäsi kevyesti maan. Lumen mukana tulisi lannoitteita ja kosteutta, joitten puutteen kyllä huomasi tänä kesänä. Lumettomuus on helppoa, mutta hieman luonnotonta näillä leveysasteilla. Joskus lokakuussa on jo täysi talvi ollut, nyt lämpöisä päiviä: 14-16 astetta! Tänään amiraaliperhonen vielä löysi tiensä viimeisille daaliankukkasille...Pihalla on kovasti elämää, siitä monet linnut ja oravat pitävät huolen.Kolme pähkinähakkia touhuaa aamusta iltaan; närhet ja muut veikkoset hakevat syömistä ja kätkettävää urakalla. Siitä voisi päätellä että tulee hieman talvisempi talvi kuin viimeksi oli. Muutamat linnut eivät ole vielä lähteneet etelänmatkalle; punarintoja tiksuttelee, peukaloinen hyppeli toissaviikolla pyrstö pystyssä. Kurjet, joutsenet ynnä muut vielä odottelevat ilman kylmenemistä. Söderfjärdenissä näkyi kiuruja vielä. Oli uskomatonta kuunnella niitten laulua! Lokakuussa! Aivan kuin olisi ollut huhtikuu...