29.8.2014

Sain selville että tämä syysleimu on nimeltään syreenileimu. Jotenkin hyvin kuvaava nimi kun sen tuoksu säilyy pitkään kukkien jo rupsahdettua.
Uusi tuttavuus:



suklaakosmos.
Viime viikonlopulta erikoinen ja vilkasliikkeinen epeli, pienempikokoisen kaverinsa kanssa..ei tietoa nimestä...

Just buggin´....


Kesäkukista syksyllä...

Näin kummallinen kesä kun oli; se pisti miettimään millaisia kesäkukkia kannattaa ensi kesänä hommata. Sellaisia jotka kestäisi säätä kuin säätä. Keräilin itselleni pientä listaa alustavasti: huovinkukka; kestää sateen ja paahteen ja kukkii pitkään, melkeinpä viimeisenä kaikista muista; mustasilmäsusanna on hyvä; härmesalvia myös, siitä kun poistaa vanhat kukinnot se tekee uusia; miljoonakello on sitkeä tapaus; kokoaa itsensä aina uudelleen; nukenkaulus on myös kestävä; olkikukat on hauskoja, marketta.... Varmasti on muitakin. Miksi siis yrittää sellaisten kukkien kanssa jotka lösähtää heti kylmyydestä, sateesta, tuulesta tai paahteesta? Paitsi suojaisilla paikoilla tietenkin, kaikkia ei vain voi tunkea seinustoille, ym.
Nukenkaulus.
Härmesalvia.

26.8.2014

Muutama daaliakuva....

Keväällä ähräsin turveharkoista daalioille oman kasvupaikan. Huomasin vain myöhemmin että se tuli turhan varjoisaan kohtaan. Kyllä ne jotenkin kukkivat sielläkin, mutta enemmän aurinkoa kaipaavat selkeästi. Kunhan tulee aika ottaa ne pois, siirrän parempaan paikkaan ensi kesää silmälläpitäen. Hyvä puoli tässä loppukesässä on ollut se ettei ole vielä ollut hallaa, ehtivät kukkia hyvinkin. Daaliatkin ovat niin runsaita, reheviä, maalauksellisia, monivivahteisia, ihania maljakkoon.






25.8.2014

Ukkosmaisemaa....


25. elokuuta

Syksy on saapunut, sateet huuhtoneet kuuman kesän tomut . Ukkoset rymistelleet muutaman viikon ajan, vuorokaudet ympäriinsä mahtavana " taustamusiikkina ". Puhumattakaan siitä miten salamat leimuavat öisellä taivaalla fosforin hohtoisina, äänettöminä. Tänään ei ole vielä satanut ja on aivan tyyntä. Oli nautinnollista istuskella poimimassa viimeisiä punaisia viinimarjoja. Nuuhkia ja kuunnella mitä ympäristö tarjoilee. Ja tarjoileehan se: metsästä tulee ihanaa mustikoitten ja sammaleen tuoksua; pihalla syreenileimut ja liljat tuoksuttelee. Pensaissa kahistelee muuttavia pikkulintuja; punarinnat tiksuttelee, napsii korallikanukan marjoja; näkyipä mustapääkerttukin hyppelevän. Korkealla taivaalla merihanhien lukuisa parvi suuntaa kohti etelää. Kultapallot, kultapiiskut iloisen keltaisina ja virkostuneina sateista. Sekä kullanhohtoinen valo joka on vain tähän aikaan vuodesta. Eikä mikään näistä nautinnoista maksa yhtikäs mitään!

24.8.2014

Kasvihuoneessa: paprikat kypsyy ja jättikurpitsa ( ei niin jätti ) poseeraa...

Syys-satoa...

Sitruunakurkku- perunakeitto

Kun en oikein saanut itseäni
syömään sitruunakurkkuja
muuten vaan, tuumin että voihan
niistä kokeilla tehdä keittoa,
perunoita sekaan, tuli aika hyvää.

Jotenkin näin:
 500 g kurkkuja
5 isoa perunaa
2 l vettä
1 - 1,5 dl ruokakermaa
kasvisliemikuutio
aromisuolaa
pippuria
ruohosipulia

Kasvikset kuoritaan, paloitellaan ja
keitetään pehmeiksi vedessä. Soseutetaan
liemineen, kerma lisätään ja keitto
kiehautetaan. Mausteet lisätään.

Hämpy virittelee verkkojaan....

Firebug

Lämmin kausi toi mukanaan jos jonkinlaisia
hyönteisiä. En ole ennen nähnyt tuli-
ludetta. Aika uusi tulokas se Suomen
kamaralla taitaa ollakin. Värikäs kuin mikä;
tuo mieleen afrikkalaiset naamiot...
Ensin se kökötteli ukontulikukalla ja
seuraavana päivänä laventeli oli vuorossa.
Näistä kuvista on noin kaksi viikkoa.
Tulista meininkiä: tulilude ukontulikukalla...

Laventelin kukkaa tutkimassa...



16.8.2014



Ostin keväällä tämän liljan sipuleita; sen
erityisemmin ajattelematta laitoin ne
ruukkuun - onneksi - , en uskonut että
ihan näin upeaa ilotulitusta olisi luvassa.
Tuoksu on aivan uskomaton, se kyllä
melkein kaataa maahan jos kovin
tehokkaasti nuuhkii! Ötökät vieroksuu,
mitään siivellistä tai muita koppiaisia ei
näy lähimaillakaan. Nimi vaan on
hukassa....ehkä se joskus mieleen
palautuu. Ehkä sen tuoksu vei muistin
mennessään...kaunis siis mutta kohtalokas.
Niinhän ne kaunottaret yleensä ovat...



Tiikerililja


Suolaista ja makeaa

Eletään ihania elokuun päiviä, iltoja, öitä. Salamat leiskahtelevat öisessä pimeydessä ja lämmössä oikein eksoottisesti. Iltaisin liljat töräyttelevät voimakasta, makeaa tuoksuaan joka sekoittuu varsin pikantisti meren suolaiseen tuoksahteluun jota tuuli tuo tullessaan. Kimalaiset kavereineen ovat liikkeellä sankoin joukoin nautiskelemassa viimeisiä mesiaterioitaan. Pallo-ohdakkeet ovat aivan täynnä näitä ihanan pehmeän näköisiä pikkuveijareita; aivan kuin niillä olisi bileet. Varmaan onkin! Välillä niitä saa olla pelastamassa vesisammioista kun oikein kova jano on päässyt yllättämään. Muutamat railakkaat ukkoset ovat huuhdelleet mukavasti luontoa; kaikki olikin jo nääntymisen partaalla helteeseen ja kuivuuteen. Lehdet roikkuivat puissa alakuloisen näköisinä, mitä en ole koskaan ennen nähnyt. Onneksi vettä tuli ennenkuin tulee kylmät säät. Nyt jaksaa taas keskittyä muuhunkin kuin kastelukannujen kanssa touhailuun. Ehkä sellainen puolentoista kuukauden tauko pihahommissa teki ihan hyvää. Nyt on taas intoa ja ideoita kerääntynyt. Ruohokin lähti taas kasvamaan joten pian ruohonleikkurit laulavat omaa metallista lauluaan omalla ja naapurien pihoilla. Maljakoihin saa kerättyä jo ihan kivasti kukkasia, eikä vain onnettomia ruttuja...omenat kypsyy, luumujakin tulee. Mukavaa puuhailla koko syksyn kaikinpuolin virkostuneena nyt kun ehkä itselläkin on enemmän virtaa. Näin toivomme. En taida olla ainoa laatuaan.

Pörriäisten perjantai-ilta...

eli kuhinaa pallo-ohdakkeissa. Kaikenlaiset
kimalaiset, ampiaiset ja muut surisijat
kokoontuvat hyväntuoksuisiin minibaareihin
nautiskelemaan antimista....

Vain 9 samassa kukassa...



Ok, meikä häippää !

Sopuisasti
yhdessä.

Työkaverit...