25.8.2019

25. elokuuta

Miten ihanaa onkaan syyskesä ja se vaan paranee koko ajan. Kovin kylmää ei ole tiedossa, se pidentää kesäistä fiilistä. Ideoita ja intoa oikeastaan tulee enemmän kuin kesällä konsanaan. Sitä kun löytää itsensä milloin mistäkin sopukasta raivaamasta tai keksii että tuohon ja tuohon voisi jotain istuttaa, siirtää, tehdä polun....Ideat ja into vain törmää ajan rajallisuuteen. Jääpähän sitä sitten varastoon, intoa. Pakollisia hommia on myös tehtävä. Vesakon raivaus on jäänyt muutaman vuoden ajan tekemättä, nyt on pakko, siivu kerrallaan. Sekin on ihan hauskaa, kun näkee kättensä jäljet. Luonnon tilassa olevaa pihan osaa voi pitää siistinä vaikkei se muuten olekaan laitettu. Luonto itsessään on niin kaunis, puolukan ja mustikan varvut, siellä täällä pötkähtelevät sienet. Huomasin pihapolun varrelle ilmestyneen kanervaa, se on varsin upeaa. Luonnon tilassa oleva alue tuoksuukin ihan erilaiselta kuin laitettu pihan osa - raikas tuoksu, puolukan varvut, kuusen oksat...sammal. Pian kypsyvät aroniat, kriikunat...viinimarjat jätin linnuille, omenia ei juuri tulekaan. Mansikoita napsin suuhuni sitä mukaa kun ne kypsyy...sato on tänä vuonna(kin) lähinnä silmän ruokaa.
Palokärjen profiili myöhäisessä metsikössä.







Tummat auringonkukat availevat kukkiaan. Erikoista että niitten
väritys vaihtelee sen mukaan missä kasvavat.  Se voisi olla selitys
sille miksi mustat liljat kukkivat punaisina.



Lahoamassa oleva kuusen kanto oli miltei ontto, joten istutin
siihen muutamia kotkansiipisaniaisia. Tarkoitus oli
istuttaa pieni kuusen taimi, mutta tämä oli hauska idea.
Kannon ympärille voisi kehittää muutakin.



Näitä hauskoja pieniä hattivattisieniä pötkähtää pihalle.
Raivatessani vesakkoa takapihalla ( joka on etupiha ), löysin nämä somat pikkuruiset koivunkantosienet.

21.8.2019

Syyskesän päiviä



kuuluvat syyskesään.
Ukonhatut ja syreenileimut


Aloitin kosteikon kaivuun...aivankuin ei olisi tarpeeksi hommia ja keskeneräisiä projekteja.
Yritin sijoittaa sen kosteaan kohtaan pihaa, mutta näin kuivana kesänä ei kosteaa ole missään.
Tontin ulkopuolella olisi luonnostaan kostea paikka, mutta...no, saahan sitä kaivella, koko rahan
edestä. Normaalisti, sateisimpina vuosina tähän kohtaan kertyy vettä sateella ja keväisin, joten
tuumin kokeilla. Jahka nyt saan sen ensin kaivettua ja sitten näen pysyykö vesi, vai onko avitettava
luontoa jotenkin. Haluaisin vesi- ja kosteikkokasveja siihen. Haaveilin jo vesiliskoista ja kahlaajista
ym. vedessä viihtyvistä. Pikkulampi on, mutta se ei ole luonnollinen. Joten vielä on pohdittavaa.....
Aiemmin pihaan lehahti lehtokurppanuorisoa, vedenhakuun varmaan ja aina silloin tällöin vesilintuja ym,
tulee pihaan, joten olisi kiva jos niille voisi tarjota juomapaikan tai uiskentelupaikan. Tjaah...ehkä suureelliset
suunnitelmat. Aina voi yrittää. Kyllä siihen joku aina ilmestyy ihmettelemään. Ehkä kaivan valmiiksi ja
odotan ensi kevääseen mitä tapahtuu. Joissain kohtaa pihaa vesi ilmestyy heti kun kaivaa syvemmän kuopan;
siis normaalisti, mutta nyt on ollut pari kuivaa vuotta, vesi on syvemmällä.

Ehkei tule paljon satoa, mutta
ainakin hieman väripilkkuja on tänä kesänä.

Munakoiso vasta tekee kukkia....
Muutama kesäkurpitsa...
..osa mätänee ja yhtä nakerrellaan.

Kurkku ainakin onnistuu ajoissa...tavallaan.

19.8.2019

Kuvia ja tunnelmia viime viikolta



Luumupuussani kasvaa bansku....no jopas...

Punainen kärsämö; ei nyt mun väri ole, mutta olkoon.

Sinisarjalilja ilahduttaa vielä kukillaan.


Robert Swanson - liljat kukkivat vielä.

Apulainen on popsinut useita Mascara-liljoja....
Mapira ei ole vielä maistunut. Kukkii tänä vuonna
paljon vaaleampana kuin viime vuonna.


Jättikurpitsan kukat ovat näyttäviä ja hauskan karvaisia.

Siilikaveriakin näkee. Se on pysynyt näkymättömissä jonkin aikaa, kunnes taas viime viikolla ilmestyi hyvin nälkäisenä.
...mums....
- Mums....


Herkuttelija päikkäreillä...