25. elokuuta

Miten ihanaa onkaan syyskesä ja se vaan paranee koko ajan. Kovin kylmää ei ole tiedossa, se pidentää kesäistä fiilistä. Ideoita ja intoa oikeastaan tulee enemmän kuin kesällä konsanaan. Sitä kun löytää itsensä milloin mistäkin sopukasta raivaamasta tai keksii että tuohon ja tuohon voisi jotain istuttaa, siirtää, tehdä polun....Ideat ja into vain törmää ajan rajallisuuteen. Jääpähän sitä sitten varastoon, intoa. Pakollisia hommia on myös tehtävä. Vesakon raivaus on jäänyt muutaman vuoden ajan tekemättä, nyt on pakko, siivu kerrallaan. Sekin on ihan hauskaa, kun näkee kättensä jäljet. Luonnon tilassa olevaa pihan osaa voi pitää siistinä vaikkei se muuten olekaan laitettu. Luonto itsessään on niin kaunis, puolukan ja mustikan varvut, siellä täällä pötkähtelevät sienet. Huomasin pihapolun varrelle ilmestyneen kanervaa, se on varsin upeaa. Luonnon tilassa oleva alue tuoksuukin ihan erilaiselta kuin laitettu pihan osa - raikas tuoksu, puolukan varvut, kuusen oksat...sammal. Pian kypsyvät aroniat, kriikunat...viinimarjat jätin linnuille, omenia ei juuri tulekaan. Mansikoita napsin suuhuni sitä mukaa kun ne kypsyy...sato on tänä vuonna(kin) lähinnä silmän ruokaa.