30.9.2018

Viidakon kuningatar

Hän todellakin on villin viidakkoni kuningatar, ei epäilystäkään. Kruunaamaton kuningatar joka tepastelee suvereenisti puutarhani sopukoissa, napostellen sieltä täältä herkkupaloja, välillä katsellen arvioivasti touhujani ja  iänikuista kahvin litkimistäni puutarhatuolissa retkottaessani....Keväisin kun hän saapuu ensimmmäistä kertaa pihalleni, hän saattaa ehkä juuri ja juuri katsoa suuntaani...ensin on toki tarkastettava tarjoilut, sitten on ehkä seurustelun vuoro. Ehkä. Jos Hänen Korkeutensa on sillä tuulella.

- ei ompun omppua enää...höh! Sä et voi olla tosissas!

Sinne hän suuntaa: ruokintapaikalle tarkistamaan JOS olisi naposteltavaa...


29.9.2018

29. syyskuuta

Hmm, tänään on tämä blogger varsin vallattomalla tuulella; ei suostu ollenkaan yhdistämään kuvaa ja tekstiä. Välillä se haluaa ihan väkisin tekstin ties minne, eikä ainakaan millään muulla värillä kuin mustalla! Saapa nähdä miten käy kun lisään tähän kuvan, sekoaa kai täysin. Onkohan ulkona olevalla synkeällä säällä jotain osuutta asiaan. Synkkiä pilviä, sadetta ja kova tuuli. Niin vain syksy kääntyy talven puolelle hissuksiin. Pakkanen kävi hienokseltaan runttaamassa rakeitten kera, joten sain leikata pois daalian varret. Saavat olla vielä mullan alla; sitten jokusena kuivana päivänä kaivan mukulat ylös. Pitää muistaa ottaa ylös soihtulilja myös kukkapenkistä. Törkkäsin sen sinne kesällä kun oli ruukku käynyt pieneksi. Eilen otin sisään pasuunakukkaruukun jossa on muutamia nuppuja; mietin vielä minne sen saan sopimaan, en viitsi viedä pannariin, ehkä vinttihuoneeseen. Saattaa olla että se pudottaa nuppunsa lämmönvaihdoksen vuoksi. Nostin kaikki orkideat sisään; yhdessä on taas kukan-nuput ja puikkokämmekkä  jo kukkikin ulkona ollessaan, peräti ihan kahdella kukalla. Kliivian nostin sisään, tuoksupelargonit, kivikukan. On taas miettiminen miten saa kaikki sopimaan sisälle. Pannariin tietenkin osa, mutta ei sinnekään määräänsä enempää mahdu, eikä ole ehkä ihan järkevääkään. Kaikki on aseteltava silmää miellyttäen, ei ihan miten sattuu. Suomen olosuhteet on aika haastavia kun ulos ei voi jättää mitään vähänkään arempaa. Mikään kasvi ei ihan pilkkopimeässä mene, en ole ainakaan sellaista kasvia vielä koskaan nähnyt joka pimeässä komerossa kasvaisi tai pysyisi hengissä. Pieni ripaus valoa tarvitaan aina. Pian sitä ei todellakaan ole enempää tarjolla. Noin kolmen kuukauden kuluttua ollaan taas kuitenkin voiton puolella, päivät alkavat pidentyä; uskomaton ajatus! Ulkona on vielä ehdittävä kaikenlaista; siivousta, kukkapenkkien peittelyä ja kyllä: aion vielä siirrellä ja istutella ja leikellä; kukkasipulien istutusta tietenkin, ym. Rikon kaikkia taiteen sääntöjä ja teen pihahommia kunnes maa, vesi ja sormet jäätyy.  Kevät tuntuu lähempänä olevan kun jatkaa pihatöitä niin kauan kun se on mahdollista. No jaa, uskallanko laittaa kuvan tähän vai katoaako teksti? Kas, ei kadonnut. Kuvassa basilika, jonka yritän saada pysymään elossa talven yli. Tulikin mieleeni että joskus voisi tehdä luettelon niistä kasveista jotka on kadonneet jonnekin luonnon kiertokulkuun vuosien saatossa. Niitä on aika tavalla. Mm. liljoja, tulppaaneja, narsisseja, perennoja. Kuten eräs ihminen taannoin ihmetteli naama rutussa, vaativaan sävyyn, että 
missä ne kukat oikein on?! (tarkoittaen meikäläisen pihaa, ohi kulkiessaan). Hyvä kysymys!! Sen minäkin haluaisin tietää minne ne on kadonneet.  Kiva että se vaivaa muitakin, en ole yksin tämän ongelman kanssa. Jatketaan tutkimuksia kasvien ihmeellisessä maailmassa!



Ainoa daaliankukka jota pakkanen ei onnistunut nipistämään.
Ruusunmarja.
Sateen ja rakeitten piiskaamia kultapiiskuja.
Hänen mielestään nyt on kesä.

Jonkinlainen koristemaissin tapainen kesäkukkanen josta
voisi ajatella kerätä siemeniä. Näkyvät olevan kypsiä.
Kypsiä hevoskastanjan ( Aesculus ) siemenkiviä.
Paikallisesta puistosta kerättyjä.  Olen joskus kokeillut laittaa
ruukkuun ja pannnariin talveksi, vaan ei ollut hyvä konsti.
Laitoinkin ne pieneen kasvilavaan. Kastelin, peittelin. Saavat
kelliä kevääseen; katsotaan jos itävät. Jokin verkko on
varmaan paikallaan, oravat ja muut veijarit voi ne tonkia ylös
ja pistellä poskeensa. Siis näinhän ne luonnossakin lähtevät
kasvamaan, turha mitään kovin monimutkaista käsittelyä
keksiä. Näin netissä jos jonkinlaista neuvoa, mutta eihän näitä
kukaan luonnossakaan jääkaappiin kuljeta kylmäkäsittelyyn!
Luonnolliset ratkaisut on parhaimpia. Keväällä sitten nähdään
miten kävi.

27.9.2018

Ystäväni kuu

Mielikuvitusta kutkuttava kuu seilasi eilen illalla taivaalla pohjoismyrskystä piittaamatta. Täysikuu pysyi piilossa, tässä jo "pieni" siivu varjossa oikealla puolella. Vielä ei ollut pakkasta täydenkuun aikana. Lokakuussa jo varmaan onkin.


23.9.2018

Keppostelija

Hän ei esittelyjä kaipaa. Tulossa aimo annos hänen viimeaikaisia keppostelujaan.


23. syyskuuta

Tämä syksy on vaan niin upea. Ehkä hieman epäonninen kesä sai aikaan hienon syksyn. Sanoisinpa että tässä syksyssä on samassa paketissa olllut kevät, kesä ja syksy. Syyspäivän tasaus tänään ja ilmassa on ripaus tulevaa talven tuloa. Napakka pohjoistuuli kirkastaa taivaan niin siniseksi, sai kurjet liikkeelle. Tänään niitä näkyi matkaavan kohti etelää. Öisin tuuli helisyttää ja kahisuttaa viiruhelpiä, niitten ääniin voi nukahtaa, joskin myrsky oli niin reipas ettei se antanut nukkua. Viikonloput menevät aivan turhan nopeaan. Kaikki on yritettävä ottaa irti näistä kauniista päivistä. Olisi mukava saada piha suhteellisen siistiksi ennen talven, pakkasten ja lumen tuloa. Sateet ja kosteus korjasivat nurmikon paksuksi, muhevaksi, samettisen vihreäksi kankaaksi, joka suorastaan kimaltelee ja hohtaa leikkuun jälkeen. Mustarastaat korjailee nokkiinsa maahan pudonneita omenia. Puissa ei niitä juuri enää olekaan. Luonnon oma jätehuolto pitää huolen lopuista. Sain lopultakin tehtyä kukkasipulitilauksen - tuskinpa olen kovin myöhässä. Ainoastaan liljat olisi laitettava hyvissä ajoin maahan. Tämä syksy korjaa kevään ja kesän jotka eivät olleet erityisen nautittavia. Kestäisipä se vielä pitkään ja sitten supernopea talvi ja aikainen kevät. Taitaa olla jokaisen puutarhaihmisen toive.                                                     



                                     Halla hanhen siiven alla, talvi joutsenen takana

Huovinkukka vielä hymyilee keltaisena. Pitkään kukkiva kesäkukka.
Muut kesäkukat alkavat olla jo kutakuinkin kompsun täytteenä.

Neidikki oli pötkäyttänyt kukan-nupun napottaessaan pikkuterdellä.
En ole sitä pahemmin huomioinut koko kesänä. Lehdet lurpottaa, kukkavarsi
on napakka. Jospa se jaksaa avata nupun. Kylmyys tulee jo vastaan ja auringon-
lämpö vähenee. Ehkä otan sisälle. Olisi mukavaa nähdä sen vaaleanpunainen kukka.

Otin talteen sinipallo-ohdakkeen siemenet. Tänä syksynä en ole siemeniä muuten
keräillytkään.  Krassit, kehäkukat yleensä kerään. Ei nyt vaan iskenyt.

Pieniä valkosipulin itusilmuja. Eipä ole ennen tullut vastaan. No, tuumin että voihan
katsoa mitä tapahtuu näitten kanssa. Asettelin ne mullan alle pieneen kasvilavaan.
Jos "lähtevät käyntiin", siirrän ne ensi keväänä parempaan kasvupaikkaan. Haluavat
multavan maan. Joten sitten on taiottava heille sellainen paikka. Satoa tulee parin
vuoden kuluttua. Ei siis saa olla hätäpöksy! Joskaan en valkosipulin ystävä ole.
Kokeilija minussa heräsi vaan. Saahan sitä kokeilla.

22.9.2018

Katsoa saa, vaan ei koskea

Tänä syksynä sieniä tulee kuin "sieniä sateella". Lystikkäät kärpäs-
sienet putkahtavat värittämään näkymiä. 

16.9.2018

Illalla upea kuu

Kuu se taas kasvaa. Äskenhän se oli puolikuu ja nyt lähenee täysikuu! Voimme
siis odottaa hallaöitä täydenkuun aikoihin.

Kuu on jäänyt jumiin sähkölankoihin, voi ei!!

15.9.2018

Bambin puutarhailta

Pirteä ystäväni Bambi oli seuralaisena kasvimaalla. Hän hieman yritti auttaa, mutta se ei
kovin helppoa ole, kun omistaa neljä jalkaa! Parhaansa yrittää silti. Mukava ja iloinen kaveri
on ja  jättää hän lannoitteeksi pieniä kasoja sinne tänne.





Bambilla on kätevä taktiikka viskoa kynttilälyhtyjä, se nostaa kuonollaan lyhdyn ja heittää menemään!
Kyytiä saavat pöydillä olevat lyhdyt ja metalliset pensastuet ynnä muut härpäkit! Ne on hänen mielestään
laitettu hänen ajanvietteekseen.  Tuulispiraaleja on kiva räplätä; niitä ei vaan tänä kesänä ollut....voi harmi!

Jotain herkkupaloja voi löytää vielä.


- mitähän mä nyt tekisin?
- en mitään!

Bambi apulaisena kasvimaalla. Kyllä siellä apua tarvitaankin. Kuvassa pilkottavat tiilet ovat kesäkukkaosion reunusta. Ne fiksaan ja siirrän ainakin villiintyneet harjaneilikat siihen; ehkäpä ne kukkisivat  ensi kesänä. Jahka saan poimittua aroniat, leikkaan alas toisen puskan. Bambi ei ihan niin ylös ylety että popsisi marjat tai sitten vielä että pystyisi sahaa käyttämään!


Mansikkamaan kyltti on myös kiva, sitä on yritettävä saada nurin...


Kriikunoita maistellaan.
Mietiskeleviä katseita vai haikaillaanko jonkun herkun perään?

Tietoja minusta


Olen syntynyt Kristiinankaupungissa v. 1963; jossa elelen ja hoitelen puutarhaa joka on pääasiallisin harrastus huhtikuulta siihen asti kunnes sataa ensimmäiset lumet. Muita harrastuksia ovat maalaaminen ja valokuvaus, hieman raapustelua silloin tällöin ja paljon haaveilua!! Meidät on kaikki luotu puutarhureiksi ja nauttimaan elämästä maan päällä; siinä voisi olla motto meikäläisellä!