 |
| Hän todellakin on villin viidakkoni kuningatar, ei epäilystäkään. Kruunaamaton kuningatar joka tepastelee suvereenisti puutarhani sopukoissa, napostellen sieltä täältä herkkupaloja, välillä katsellen arvioivasti touhujani ja iänikuista kahvin litkimistäni puutarhatuolissa retkottaessani....Keväisin kun hän saapuu ensimmmäistä kertaa pihalleni, hän saattaa ehkä juuri ja juuri katsoa suuntaani...ensin on toki tarkastettava tarjoilut, sitten on ehkä seurustelun vuoro. Ehkä. Jos Hänen Korkeutensa on sillä tuulella. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti