19.2.2018

Kevät tekee tuloaan?

Aurinko alkaa lämmittämään päivisin, yöt niin jäätävän kylmiä. Valo on parasta, niin keväistä, hehkuvan utuisaa kun hangelta nousee kosteutta auringon sitä lämmittäessä. Kylmää on luvassa vielä pitkään.

Kolme neljästä pörröisestä kaverista syömäpuuhissa.
Nyt saakin syödä , että pärjää. Yöt on superkylmiä.

Välillä syödään näinkin sopuisasti, sitten taas muistetaan nahistella.

Pihamaalla on runsaasti kaikenlaisten kipittelijöiden jälkiä. Nämä taitavat olla
supin tassun jälkiä; neljän ryhmänä jäljet. Hanki kantaa osin. Oli tämä
tassuttelija käynyt syömässä kuivat leivänkannikat. Kettu oli tlulossa viime
viikolla eräänä aamupäivänä. Ei näyttänyt kovin terveeltä, poloinen. Jotain
syötävää oli etsimässä. Livahti tiehensä välittömästi. Tämä talvi on koetteleva
luontokappaleille. Mietin miten siili pärjäilee, onko hengissä vai paleltunut.
Niitä menehtyy takuuvarmasti, varsinkin jos ei ole kunnon suojaavia pesiä.

4.2.2018

4. helmikuuta

Vihdoinkin on valoisampaa, helmikuu tuo aina auringon mukanaan. Ehkä tuo pakkaskausikin hellittää, vaikka helmikuu onkin vuoden kylmin kuukausi. Mietin miten pieni alivuokralaiseni eli siili jolla on talvipesä rappujen ylätasanteen alla, pärjäilee näin suhteellisen kovilla pakkasilla. Lisäsin sen pesän päälle havuja. Vain 50 % talvehtivista siileistä selviytyy yli koko pitkän talven. Toivon vaan että hyvin sujuu, sen näemme huhti-toukokuulla. Myös linnuilla ja muilla on kovat oltavat koska tuuletkin ovat niin hyytäviä. Pihalla on aina runsaasti rusakoitten, kauriitten ja peurojen jälkiä ja joskus päivällä saattaa vilauksen nähdäkin. Oravat pysyvät lämpiminä nahistellessaan keskenään ja varmaan oikein kovilla pakkasilla vain kököttelevät pesissään suojassa säästäen energiaa. Pähkinähakit loistavat poissaolollaan, vaikka niitä täälläpäin liikkuukin; n. 5km säteellä käy ruokintapaikoilla. Pyrstötiaisia ei ole näkynyt myöskään ja puukiipijät ovat poissa, elleivät sitten pysyttele jossain metsän suojissa. Sitä itsekin mieluusti pysyy sisätiloissa, ulos vaan kun on pakko ja tietysti pieniä spurtteja että saa happea ja kameraa on ulkoilutettava, tuota mekaanista lemmikkiä. Mitään viljelypuuhia en ole edes erityisemmin suunnitellut. Muutamia siemenluetteloita on tullut. Huomasin että Hyötykasviyhdistyksellä on myös nettikauppa, joten sieltä tilaan siemenet tällä kertaa ( jos nyt vähän mainostan...), koska näkyy olevan hinnoiltaan kukkarolle sopivampia kuin nuo  muut vaihtoehdot. Miksi ostaa kalliita siemeniä jotka eivät monesti edes idä? Tämä meidän pitkä ja pimeä talvi aiheuttaa sen että on todella vaikeaa saada pysymään hengissä joitain erikoisempia kasveja. Kun se kesälläkin on hankalaa. Ainakin viime kesän kasvatukset epäonnistui viimeisen päälle. Tiedä sitten millainen kesä on tulossa, tuskin kovin lämmin...joten...kasvatukset kyllä sen mukaan. Jos näin ikävän synkeän ennustuksen voi sekaan heittää. Pakko sitä on silti jotain laitella. Muuten tulee vieroitusoireita! Eihän sitä tiedä...saattaa tulla hyväkin kesä, eivät ihmiset ennustella osaa..sen näkee jo sääennustuksistakin, pieleen menee useasti!
Huurteinen ikkuna

Helmikuussa hanget kimaltelee




Uutta ja vanhaa vihreää

Kiva ostella uusia viherkasveja, koska osa menehtyy aina
syksyn ja talven aikana. Kuvassa  suippopiilea; ainakin
purkissa luki niin? Oikealla aaloe.

Yksi kolmesta kivikukista on elossa. En tiedä kuolivatko muut kuivuuteen
vai liikaan kasteluun. Jospa tämä selviää. Nyt saa ainakin valoa taas.
Hieman ruttuisen näköisiä. Tilasin Kiinasta New Zealand Rabbit Plant-
nimisen kivikukan siemeniä ( Lithops Pseudotruncatella ). Ihan vaan
uteliaisuuttani, kun näytti niin hauskoilta...eri asia lähteekö itämään ja
kasvamaan. Vielä ei kannata aloittaa hääräilyä siementen kanssa; liian
vähän valoa ja kylmäkin on. Maalis-huhtikuulla sitten.

Ostin toisen lyyraviikunan. Se sai vaan kotiinkuljetuksessa
kylmää, pakkanen ja kova pohjoistuuli ehti nipistää sen lehtiä
vaikka se oli lämpöpussissa. Auts! Jospa se silti toipuu .
Lyyraviikunat ovat nopeakasvuisia ja aika helppohoitoisia.

Lyyraviikunat, traakkipuu ja reunustraakkipuu
nauttivat auringonsäteistä.
Kliivia ja huonekuusi voivat vielä hyvin, kunhan ei
lorota niille liikaa vettä.

Papinkaura. Voi kukkia, mutta eipä tuo ole aikeissakaan. Ehkä sitä on" kiusattava ", niin se intoutuisi. Lienee orkidean-
tyyppinen kasvi, samat vaatimukset.

Tämä lienee hernesypressi. Chamaecyparis pisifera Squarrosa.
Englanniksi kyllä juniper..eli kataja?  Pehmeät neulaset sillä on
ja katajan näköinen kieltämättä. Se on ollut ulkosalla, välillä
kovissa pakkasissa, mutta tuntuu olevan elossa. Yritän sen
ulos istuttaa keväällä.

Tietoja minusta


Olen syntynyt Kristiinankaupungissa v. 1963; jossa elelen ja hoitelen puutarhaa joka on pääasiallisin harrastus huhtikuulta siihen asti kunnes sataa ensimmäiset lumet. Muita harrastuksia ovat maalaaminen ja valokuvaus, hieman raapustelua silloin tällöin ja paljon haaveilua!! Meidät on kaikki luotu puutarhureiksi ja nauttimaan elämästä maan päällä; siinä voisi olla motto meikäläisellä!