25.4.2016

Veikeät vieraat

Jonkin aikaa on vieraillut pihalla nämä veikeät, vilkkaat pyrstötiaiset.
Ilmestyvät yhtäkkiä, kuuluu vai hentoa piipitystä ja roikkuvat ylösalaisin ja
alasylöisin nokkien jotain purtavaa. Niitä on kaksi ja veikkaanpa että
tekevät pesää jonnekin lähistölle.
Onkin kulunut muutamia vuosia kun olen pihalla näitä vekkuleita olentoja
nähnyt. Ehkä saamme nähdä  niitten jälkikasvua myöhemmin kesällä!
Kuvasin taas ikkunan läpi ja malttoivat pysyä muutaman sekunnin pidempään
paikoillaan kuin tavallisesti. Ehkä saan vielä uudestaan kuvattua.

23.4.2016

23. huhtikuuta

Huhtikuu kiirii niin nopeasti että alta pois. Aika vaan menee ja kaikesta pitäisi ehtiä ottaa kaikki irti, mutta ihminen kun on rajallinen kyvyiltään niin luetellaan edes ne vähäiset puuhailut ja kokemukset. Onneksi oli lomaa 1,5 viikkoa, vaikkakin se harmikseni päättyi vatsatautiin joka hidasti taas ulkotöitä. Mutta sain sentään jotain aikaiseksi. Siivoilin pihaa, muutamia kukkapenkkejä, aloittelin kasvimaan siivousta ja fiksausta. Niin paljon hommia, niin vähän aikaa...voisihan sitä paniikin kehittää ja sydärin, mutta totuus on että osa hommista on vielä syksylläkin tekemättä ja vielä ensi keväänäkin! Joten kaikki hepulointi on ihan turhaa. On vaan myönnettävä ne omat rajansa, muuten ei voi nauttia siitä vähästäkään minkä saa aikaan. Suunnitelmissa on kylläkin kaivaa maa-artisokan mukulat ylös, laittaa ne mansikoitten paikalle ja hävittää mansikat, ellen keksi niille hyvää paikkaa. Viime kesänä ei kovinkaan paljon tullut mansikkaa, joten voisin hävittää ne. Laitoin lisää kuukausimansikan siemeniä kylvöön ja ovat itäneet myös. Se menestyy paremmin kuin tavallinen mansikka ja on jopa paremman makuinenkin, sanoisin. Kuin ahomansikka, silläkään ei ole kovia vaatimuksia. Suunnitelmissa on myös hommata lavakauluksia ja sinne tällätä myöhemmin ilmojen lämmettyä mm. revonhäntää, japaninotakilokkia, lehtikaalia. Kevät ei toistaiseksi kovin lämmin ole ollut, hädintuskin 10 asteessa on mittari käynyt. Saattaa olla parempikin niin. Edes orvokkeja en ole vielä ostanut, niittenkään kanssa ei ole kiirettä; tokukokuulla ehtii hankkia. Yöpakkaset ovat olleet aika napakoita. Useampia aurinkoisia päiviä jolloin on voinut tarkkailla lintujen elämää ja kyllä niitä onkin. Tuntuu että tavallista enemmän ja tavallista eloisampaa porukkaa! Punarintoja, rautiaisia, mustarastaita, peippoja, järripeippoja, pyrstötiaisia ja paljon punatulkkuja ja vihervarpusia; sepelkyyhkyjä joita harvemmin pihalla näkee. Kaiken kunkkuna tietenkin fasaaniherra! Se vierailee useasti päivässä ruokintapaikalla, aamuisin herättää töräyksillään jo seitsemältä! Herätyskellon saa pian unohtaa. Torstaiaamuna sillä oli daami seuranaan. Eli töräyttelyt on huomioitu...eilen ei näkynyt ollenkaan, mutta tänään taas, hieman kaino neitokainen saapui ruokintapaikalle. Onneksi fasaanikoiras näyttää gentlemannilta, lähinnä pörhistelee pukuaan, tepastelee varovasti ihastuksensa perässä. Viime viikolla oli pientä kilpailua: näin kun ensin yksi koiras juoksee tiellä ja hetken kuluttua toinen perässä! Kova vauhti kuin maantiekiitäjillä....sinne jäi kilpailija töräyttelemään...tai kuka nyt ketäkin sitten ajoi takaa...naapurissa vierailee myös fasaani ja 5 daamia. Mahtavaa seurata niitten elämää, näyttäviä lintuja. Ja samalla hyvin liikuttavia ja kuka väittää ettei linnuilla ja eläimillä ole muka ilmeitä!  Täytyy lukea uudelleen Kalevi Raitasuon Kultakukon vuosi- kaikenkattava opus,
paljon mielenkiintoista tietoa fasaaneista. Nyt on otettava iisisti muutama päivä että toipuu nauttimaan viimeisestä huhtikuun viikosta vaikkakin: joskus sataa lunta huhtikuussa..... 




12.4.2016

Kevätyllätys

Lauantaina ruokintapaikalle ilmestyi tämä korea herra. Se on ilmeisesti sitä
mieltä, että täällä voisi asustella pidempäänkin. Jos sitä ei näy, ainakin
kuuluu! Trumpettimaisia töräyksiä kuuluu aika-ajoin kun se tepastelee,
milloin niityllä, milloin metsikössä. Saapa nähdä onnistuuko se tänne
houkuttelemaan neitokaisia. Ihme jos ei; on se niin komea.
Luvassa lisää fasaanijuttuja myöhemmin. Kuvat napsittu taas piilokojustani,
eli olkkarin ikkunasta sohvalla roikkuen....



Ensimmäinen työpäivä....

- vähä lisää....
- näin tää onnistuuki paremmin...
- mä oon ihan sippi...nyt himppaan...


9.4.2016

- jos otat musta kuvan niin laitat sen sitte blogiin, muuten mä en ala....

Täältä tullaan kevät!

Ensimmäisiä sinivuokkoja metsäpuutarhassa.

Hieman olin epäilevällä kannalla tuleeko uudessa kukka-
penkissä mitään esille...vaan kyllä sieltä mullan alta nenät
pilkistelee siellä täällä.....
Viereisen etelänkevätesikon hengissäsäilymistä tuumiskelin;
se kun kököttää niin märässä paikassa. Nuppuja näkyy olevan,
no problems! Ei kukkasia niin vain nujerreta.

3.4.2016


Hitaasti liikkeelle nopeitten siemenien kanssa....

Kylvin lehtikaalin siemenet  29.3. ja nyt ovat jo näin
reippaita pikkutaimia. Laitoin myös mansikkakoison ja
malabarinpinaatin siemenet itämään. Siemenpussukoita
odottaa vielä erinäinenkin kasa...kunhan muistan ostaa
kylvömultaa. Parempi myöhään...pikkutaimien kannalta
on vielä pitkä matka touko- kesäkuulle.

Ollako vai ei....

Tämä laventeli vaikuttaisi olevan elossa. Kiikutin se ylös
ja ulos pannuhuoneesta. Kastelin merileväuutteella ja se
sai nauttia auringosta. Rähjäisen näköinen, mutta tuoksu
on tallella. Toin myös sinisarjaliljaruukut pois kellarista.
Ainoastaan 1 muratti oli hengissä; kastelun puutetta vain.
Tietenkin daaliaruukuissa on eloa, mutten ihan vielä
uskalla tuoda niitä ulos...heti kun yöpakkaset hellittää.
Tai en tietenkään taivasalle niitä tällää, mutta kasvi-
huoneeseen tai saunatupaan jossa on hyvin valoisaa.

Lintumaista

- rousk, rousk..mums, mums...
- et oo sitte nähny kenenkään syövän vai??

Varis - episodi


- hei onks täällä vielä sitä hapankorppua mitä oli aamullaki?

- ???  jäbät hei....


- mihin ne nyt meni?

- höh...ne häippäs totaalisesti...
Puoli kuuta peipposesta...

Peippoja saapui viikolla kaksin kappalein, tässä herra Peippo...