Huhtikuu kiirii niin nopeasti että alta pois. Aika vaan menee ja kaikesta pitäisi ehtiä ottaa kaikki irti, mutta ihminen kun on rajallinen kyvyiltään niin luetellaan edes ne vähäiset puuhailut ja kokemukset. Onneksi oli lomaa 1,5 viikkoa, vaikkakin se harmikseni päättyi vatsatautiin joka hidasti taas ulkotöitä. Mutta sain sentään jotain aikaiseksi. Siivoilin pihaa, muutamia kukkapenkkejä, aloittelin kasvimaan siivousta ja fiksausta. Niin paljon hommia, niin vähän aikaa...voisihan sitä paniikin kehittää ja sydärin, mutta totuus on että osa hommista on vielä syksylläkin tekemättä ja vielä ensi keväänäkin! Joten kaikki hepulointi on ihan turhaa. On vaan myönnettävä ne omat rajansa, muuten ei voi nauttia siitä vähästäkään minkä saa aikaan. Suunnitelmissa on kylläkin kaivaa maa-artisokan mukulat ylös, laittaa ne mansikoitten paikalle ja hävittää mansikat, ellen keksi niille hyvää paikkaa. Viime kesänä ei kovinkaan paljon tullut mansikkaa, joten voisin hävittää ne. Laitoin lisää kuukausimansikan siemeniä kylvöön ja ovat itäneet myös. Se menestyy paremmin kuin tavallinen mansikka ja on jopa paremman makuinenkin, sanoisin. Kuin ahomansikka, silläkään ei ole kovia vaatimuksia. Suunnitelmissa on myös hommata lavakauluksia ja sinne tällätä myöhemmin ilmojen lämmettyä mm. revonhäntää, japaninotakilokkia, lehtikaalia. Kevät ei toistaiseksi kovin lämmin ole ollut, hädintuskin 10 asteessa on mittari käynyt. Saattaa olla parempikin niin. Edes orvokkeja en ole vielä ostanut, niittenkään kanssa ei ole kiirettä; tokukokuulla ehtii hankkia. Yöpakkaset ovat olleet aika napakoita. Useampia aurinkoisia päiviä jolloin on voinut tarkkailla lintujen elämää ja kyllä niitä onkin. Tuntuu että tavallista enemmän ja tavallista eloisampaa porukkaa! Punarintoja, rautiaisia, mustarastaita, peippoja, järripeippoja, pyrstötiaisia ja paljon punatulkkuja ja vihervarpusia; sepelkyyhkyjä joita harvemmin pihalla näkee. Kaiken kunkkuna tietenkin fasaaniherra! Se vierailee useasti päivässä ruokintapaikalla, aamuisin herättää töräyksillään jo seitsemältä! Herätyskellon saa pian unohtaa. Torstaiaamuna sillä oli daami seuranaan. Eli töräyttelyt on huomioitu...eilen ei näkynyt ollenkaan, mutta tänään taas, hieman kaino neitokainen saapui ruokintapaikalle. Onneksi fasaanikoiras näyttää gentlemannilta, lähinnä pörhistelee pukuaan, tepastelee varovasti ihastuksensa perässä. Viime viikolla oli pientä kilpailua: näin kun ensin yksi koiras juoksee tiellä ja hetken kuluttua toinen perässä! Kova vauhti kuin maantiekiitäjillä....sinne jäi kilpailija töräyttelemään...tai kuka nyt ketäkin sitten ajoi takaa...naapurissa vierailee myös fasaani ja 5 daamia. Mahtavaa seurata niitten elämää, näyttäviä lintuja. Ja samalla hyvin liikuttavia ja kuka väittää ettei linnuilla ja eläimillä ole muka ilmeitä! Täytyy lukea uudelleen Kalevi Raitasuon Kultakukon vuosi- kaikenkattava opus,
paljon mielenkiintoista tietoa fasaaneista. Nyt on otettava iisisti muutama päivä että toipuu nauttimaan viimeisestä huhtikuun viikosta vaikkakin: joskus sataa lunta huhtikuussa.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti