Viime kesän muistoja

Tänään pihalla

Jäinen reikäleipä.

Kivimurskeen sekaan on digitalis itsensä tällännyt. Kylmä on, mutta ehkä
pärjää kevääseen. Kenties hieman peittoa ylle. 2-vuotisilla perennoilla on
tapana pötkähtää ties mistä esille.

Sammaleisella kalliolla kyhjöttää kohmeisina mehitähtiä. Ovat ihan itse
sinne ilmestyneet. Lieneekö linnut olleet asialla, kuljettaneet pieniä alkuja?

- muutama vielä ennenkuin häippään kotimetsään...

- Oui, cést moi!

Pähkinöitä on niin paljon kurkkupussissa että hyvä kun jaksaa lentää. Hän muisti kuitenkin kiittää ennenkuin lähti: kree-kree, kovalla ja käheällä äänellä. Huomenna taas uudestaan.

Hyasinttiripaus

Hyasintti on todella niin orientaali tapaus että ulos joutuu, tuoksu on parfyymimäisen tyrmäävä muitten liljojen tapaan. Hajuvesien tekoon sitä käytetäänkin ja sininen taitaa tuoksuakin voimakkaimmin.  En hyasintteja ostele, mutta aina niitä jostain syystä ilmestyy....kuvausmateriaalina ne sitten menetteleekin. 

Kunnon satsi hakkikuvia

Hän on niin kätevä napsimaan kaikki pähkinät "kurkkupussiinsa".

- 1 vielä mahtuu, sitte menoks...

Tähyilemässä maisemia iltapäivän viimeisissä auringonsäteissä.

Päivän pidentymisen odottelua

Hakkikaverukset kaksin kappalein tänään syömässä. Pähkinät popsitaan pikavauhtia. Ruokavieraita käy runsaasti. Isoja lintuja on tietenkin paljon. Pörheäturkkinen orava poikkeaa kun muilta kiireiltään ehtii. Nyt kun on hieman lunta näkee kivasti jälkiä pihalla; metsäkauriit, rusakot, valkohäntäpeurat hipsivät pihan poikki syömään kauramaateille. Kaikki ovat tervetulleita ja kaikille yritetäään järjestää purtavaa.  Kylmentyneet säät toivat valtavasti keltasirkkuja. Pikkuvarpusia on myös paljon. Kun on kylmä kukaan ei juurikaan juttele, kaikki keskittyvät vain tankkaamiseen. Eneriaa säästetään kaikin tavoin. Mustarastaat, närhet, käpytikat....kaikki ahkeroivat. Pimeä aika on vielä pitkä, koko yö on pärjättävä. Huomenna alkaa päiväaika pitenemään ja jo 31.12 on sellaiset 10-11 minuuuttia pidempi päiväaika, sen näkee ihan selvästi. Ihanaa, valon lisääntymisen myötä saa muunkin sävyisiä kuvia ulkona kuin sinervänharmaita. 

Viherterapiaa ja jippoilua hämärään aikaan

Satiinin hehkua.....

Tämä hämärän aika olisi hyödynnettävä viherkasvien huoltoon ja niitten kanssa näpräilyyn. Huomasin että ovat hieman pölyisiä...ehkä suihkutus ja pyyhintä olisi ihan paikallaan. Hyötyvät vähäisestäkin valosta paremmin kun lehdet on puhtaat. Ostin pienikukkaisen amarylliksen jolla on erikoisen satiinilta hehkuvat kukat. Harmikseni pakkanen oli lopultakin nipsaissut saunatuvassa oleskelleet kaksi vanhempaa amaryllistä. En ehtinyt saada niitä kuhnailultani sisälle asti. Koska päivänvaloa ei ole tarjolla vielä huikeasti, otin kuvia salamaa avuksi käyttäen. Viherkasvien kanssa hääräily ja niitten asettelu on terapoivaa hommaa tähän aikaan vuodesta.  Jahka tässä lakkaan köyhtymästä ostan kelpo kameran ja sitten tulee tietenkin ihan uskomattomia kuvia että onnistun varmaan hämmästyttämään itsenikin!! Pointtini on se että kukkakuvaus on terapeuttista, teki sen sitten sisällä tai ulkona. Hyvillä tai huonommilla vehkeillä. Asioitten tekeminen ajatuksella on hyvää aivojumppaa. Silmien, käsien ja aivojen yhteistyö tekee hyvää. Myös suunnittelu on virkostavaa toimintaa kohmeisille aivoille: blogeista ja FB-ryhmistä ym. muista netin tarjoiluista löytyy kivoja jippoja ja ideoita ja tietoa mitä voi tehdä ja miten. Eikä pidä unohtaa kirjojakaan. Vanhemmissakin kirjoissa on käypää tietoa. N. viikko vielä, sitten alkaa päiväaika jo pidentymään hurjaa vauhtia. Siemenluettelot alkaa kopsahtalemaan postilootaan, veikkaanpa jo ensi viikolla, viimeistään seuraavalla. 

Tämä orkidea se vaan jaksaa kukkia. Pimeys ei sitä säikytä.
Aion napata siitäkin palan toiseen ruukkuun keväämmällä.
Kuten tiedämme orkidea haluaa että sen juuret saavat valoa.
Ei siis keramiikkaruukkuun.

Facebookin puolella neuvottiin laittamaan orkidea
vesikippoon sen kukinnan edistämiseksi. Putsasin
juuret ensin kutakuinkin. Pitäisi asettaa aurinkoon.
No, eiköhän se pian ala kurkistelemaan.

Puikkokämmekkä on tehnyt keikejä jotka aion
laittaa keväämmällä omiin purnukoihin. Eräässä
blogissa oli juttua ja ohjeita. Kiinnostavaa.

Ehdin nippanappa pelastaa pienen varrenpalan toisesta tuoksu-
pelargonista. Ne on kutakuinkin päässeet kuivumaan. Jospa
tämä sinnittelisi kevääseen asti.

Kliivia eli punasarja työntää uutta lehteä pimeästä 
huolimatta. 

Tässä kellii tammenterho joka on pykännyt itselleen hännän. Kaksi näistä pääsi multaan. Ovat menossa pannarin viileyteen talveksi. Toivon mukaan tekevät lisää juuria ja keväämmällä pukkaavat ylös sirkkalehdet jos hyvin käy.  Aina jostain pääsee niin käteviä metsähiiriä popsimaan suihin kaiken mahdollisen. Kuivumassa olleet granaattiomenan siemenet katosivat..... ehdin saada myös kuivumassa olevat hunajamelonin siemenet talteen. Niin vain on jo siemenet ynnä muut kevään jutut mielessä, ainakin kevyesti. Löysin Facebookin puolelta kivan videopätkän miten voi kasvattaa sisällä hedelmien, vihannesten ja yrttien ylijäämistä ja siemenistä uusia kasveja.  Mm. salaatin-sellerin-sipulien-ananaksen ym. kannat voi törkätä multaan. Jopa peruna puoliksi ja kuivumaan pariksi päiväksi, sen jälkeen purkkiin. Hmm...siinäpä keksintö. Kuulostaa niin höpsöltä ettö pakko kokeilla. Kaikkien hedelmien siemeniä voi kokeilla. Myös mansikan ja vadelman, wau! Jospa kuitenkin odotamme keväämmälle. Joskin muutamat siemenet kaipaavat usean kuukauden kylmäkäsittelyn, joten siinä mielessä ok aloittaa vaikka heti.  Aivan huippu opus kaikenlaisten siementen kokeiluun on yhäkin  Richard W. Langerin Ikkunallani kasvaa sitruuna ja taatelipalmu. Harmi ettei miehen muita teoksia ole suomennettu - tietääkseni.

Pähkinöitten kutsu

- wooooooshhh.....

Pähkinät maistuu....vai kätketäänkö ne vain....