21.9.2016

Punarintoja hyppelee siellä täällä

Punarintoja, sekä nuoria että aikuisia, hyppelee pihalla. Pesaisin pari ikkunaa
että saa kuvata niitten touhuja lasin läpi....mitään sen parempaa syytä ei olekaan
ikkunanpesuun!

Punarinnat asettuvat mielellään aina tähystelemään korkeammalle paikalle.

Aloittelin lintujen ruokinnan kevyesti viikonloppuna. On niin
mukavaa seurata pikkuväen touhuja. Ei ole mitenkään paljon vielä
syöjiä, tiaisia ja punarintoja lähinnä. En usko että lintuja jää talveksi
ruokinnan liian aikaisin aloittamisen vuoksi. Kyllä niihin asetettu
vaisto ajaa ne lähtemään etelään ellei sitten  jotain muuta
syytä ole jäädä tänne kylmään pohjolaan.
- Mitä sä sieltä kurkistelet.....


18.9.2016

Syyskuun viimeisellä puoliskolla




Viherkottero tyhjätty; jäi vielä pari pelargonia sekä intianminttu. Muutamia
mansikkakoison hedelmiä tuli, oikein makeita. Tomatillot eivät jaksaneet kypsyä.
Chilejä tuli aika kivasti. Ensi keväänä ehkä himpun verran aikaisemmin liikkeelle.
Lavassa maissit vielä kypsymässä. Kaikki ok niinkauan kun ei pakkasta tule.



Karhunvatut kypsyvät nyt hyvää vauhtia, aika komeita. Voisi sanoa että
ulkonäkö voittaa maun.
 

Koristeomenapuun miniatyyriomppuja.

Kesäkukkatilkussa hieman jotain eloa...

Piilosilla.....

Verkkoja ja juonia punotaan kauniina syyskuun päivänä.

Halla ei ole vielä käynyt nipistämässä valkoisia daalioita.

Viimeinen kukkiva hansaruusu.


Sormustinkukat innostuivat kukkimaan nyt vasta.
Ehkä enemmän ensi kesänä.

Auringonkukat yhdessä maissien kanssa lavassa.
Keltainen väri houkuttelee...
Surinaa....

Puutarhan kaunein kukka.

12.9.2016

Beauty Queen

Kaunis ystäväni ilostutti päivän aluksi ennenkuin lähdin töihin, ehdin napata
muutaman kuvan. Neiti osaa jo poseerata varsin tottuneesti. Tässä oikaistaan
pikkuväen kasvihuoneen ohi - minnekäs muualle kuin omenapuusta
maistelemaan...mums, mums...sinne se jäi rouskuttelemaan ja olisin halunnut
jäädä nauttimaan kauniista syyspäivästä sen kanssa, enemmän kuin mitään muuta.




11.9.2016

Meillä on kaunis syksy

Nautitaan upeasta syksystä, vielä on kukkasia, kaleidoskooppimaisen upeita värejä,
marjoja puutarhassa, metsissä, sieniä, hedelmiä puut ja pensaat täynnä.
Aurinko paistaa välillä hehkuen, sää vaihtuu hetkessä rajuun sateeseen,
tuuli leijattaa lehtiä ilmassa kuin pieniä lentolehtisiä...
Syksy ei ole kuolemista, vaan valmistautumista uuteen, hetken lepoon: talveen ja
uuteen kevääseen.

               


                I loved autumn,
                the one season of the year,
                that God seemed to have put there,
                just for the beauty of it.



                             Lee Maynard
Kasvilavassa muutama auringonkukka on avannut iloiset kasvonsa.

Omenapuut on niin kauniita herkullisissa lasteissaan...


Jätin linnuille nakerreltavaa ihan jo siitäkin syystä etten ylety poimimaan!!


Karhunvatut alkoivat sittenkin kypsyä, ei ihan viime tinkaan jää...

9.9.2016

Pitkästä aikaa

Ihana pikku ystäväni, neiti Bambi ilmestyi viikolla eräänä iltana kuin tyhjästä.
Se vaan tupsahti herkuttelemaan ompuilla. Viimeksi olen nähnyt sen marraskuulla.
Se saatiin kiinni ja häkki heilahti, mutta neiti päätti ilmeisesti että nyt saa lusiminen
tältä erää riittää. Hieman tutkailemaan isoa maailmaa ja moikkaamaan uusia ja
vanhoja tuttuja. Olipas mukava yllätys! Se sopii puutarhaan kuin eläväksi
koristeeksi. Olisipa jokapäiväinen koriste. Se on niitä tulevaisuuden haaveita.

- En mä utelias ole, mutta....



- Hei! Saanko mä tulla leikkimään?

Omenat kerätään suuhun puusta, ei maasta..kukas sitä huonoja omppuja söisi?


4.9.2016

Tiikerin kukkia...

Tiikerililjat kukkivat nyt myöhään; keltainen tällainen on kadonnut tyystin.
Leviävät ja kasvavat nopeaan, sieltä täältä tulee esiin.






Kesä meni menojaan....

Syksy on täällä ehdottomasti, tuuli alkaa olemaan läpitunkevan kosteaa, sää niin vaihtelevaa. Illat hämärtyvät, yöt niin läpitunkevan pimeitä kevääseen saakka. Mukavaa tehdä pihahommia, siivota pois kesää, siirtää perennoja, pensaita. Kaivoin ylös kaksi mustaviinimarjapensasta jotka antavat enää huonosti marjoja. Nyt saa karhunvattu enemmän tilaa, valoa ja ilmaa levittäytyä. Sen marjat ovat vielä ihan vihreitä, ehkä muutaman viikon kuluttua ovat kypsiä. Löysin kaiken sotkun seasta pienen vihreän viinimarjapensaan; muistin kyllä ostaneeni sellaisen, mutta se oli perusteellisen maastoutunut. Aion siirtää sen valoisampaan paikkaan. Joskus vaan on siirreltävä ennenkuin löytyy se paikka missä viihtyvät, kasvavat kunnolla. Useamman vuoden siirtelin pensasmustikkaa ja karhunvattua paikasta toiseen kunnes löytyi sopiva kohta. Se on joskus niin pienestä kiinni. Meikäläisen ns. kasvimaa alkaa olemaan- tai ei vain ala vaan ON!- kuin permakulttuuria parhaimmillaan. Tuota ihanan hersyvää sekasotkua. Ei sillä että mulla jotain olisi permakulttuuria vastaan, päinvastoin, sehän on tosi järkevää ja luonnonmukaista. En ole rikkaruohojen myrkyttämisen ja ylisiisteyden ynnä muun nipottamisen kannalla. Olen sitten ehkä osa-aikapermakultturelli kasvattaja. Kun pihaa on melkein 3000 neliötä, se käy ihan iisisti; ei vaan ehdi jokapaikkaan yhtäaikaa siistimään. Välillä on käytävä tienaamassa muutaman kolikon että saa taas kaivella ja tonkia sydämensä kyllyydestä. Puutarhuroinnin soisi olevan iloista hommaa, ei naama rutussa vääntöä. Seuraavaksi ohjelmistossa olisi omenien ja aronioitten poiminta ja säilöntä, niitä on tänä vuonna ihan huippupaljon. Probleemina on vain kaksi jo täpötäyttä pakastinta. Olin jo aikeissa hävittää kolmannen, vanhan pakastimen, mutta enpäs taidakaan, on niin satoisaa. Ja sienimetsäänkin on ehdittävä.....tiedä vielä mitä sieltä löytyy.
 

Viherkotterossa on vielä eloa. Kaikista virkeimpiä ovat
Malabarinpinaatit, kiemurtelevat kohti kattoa. Ukontulikukka
on jostain löytänyt tiensä kiveyksen rakoon.

Mitähän tekisi näistä chileistä?
Sikkiminkurkku yrittää kypsyä. Toisen kasvin
kurkut putoilivat, se sai liikaa vettä kun muovin läpi
oli ruukkuun sade lorottanut.

Muutamia kesäkurpitsoja tuli ostotaimista, tässä kaksi kolmesta.
Yksi ufokurpitsa ja sen vieressä JÄTTIkurpitsa!

Tietoja minusta


Olen syntynyt Kristiinankaupungissa v. 1963; jossa elelen ja hoitelen puutarhaa joka on pääasiallisin harrastus huhtikuulta siihen asti kunnes sataa ensimmäiset lumet. Muita harrastuksia ovat maalaaminen ja valokuvaus, hieman raapustelua silloin tällöin ja paljon haaveilua!! Meidät on kaikki luotu puutarhureiksi ja nauttimaan elämästä maan päällä; siinä voisi olla motto meikäläisellä!