Kesä meni menojaan....

Syksy on täällä ehdottomasti, tuuli alkaa olemaan läpitunkevan kosteaa, sää niin vaihtelevaa. Illat hämärtyvät, yöt niin läpitunkevan pimeitä kevääseen saakka. Mukavaa tehdä pihahommia, siivota pois kesää, siirtää perennoja, pensaita. Kaivoin ylös kaksi mustaviinimarjapensasta jotka antavat enää huonosti marjoja. Nyt saa karhunvattu enemmän tilaa, valoa ja ilmaa levittäytyä. Sen marjat ovat vielä ihan vihreitä, ehkä muutaman viikon kuluttua ovat kypsiä. Löysin kaiken sotkun seasta pienen vihreän viinimarjapensaan; muistin kyllä ostaneeni sellaisen, mutta se oli perusteellisen maastoutunut. Aion siirtää sen valoisampaan paikkaan. Joskus vaan on siirreltävä ennenkuin löytyy se paikka missä viihtyvät, kasvavat kunnolla. Useamman vuoden siirtelin pensasmustikkaa ja karhunvattua paikasta toiseen kunnes löytyi sopiva kohta. Se on joskus niin pienestä kiinni. Meikäläisen ns. kasvimaa alkaa olemaan- tai ei vain ala vaan ON!- kuin permakulttuuria parhaimmillaan. Tuota ihanan hersyvää sekasotkua. Ei sillä että mulla jotain olisi permakulttuuria vastaan, päinvastoin, sehän on tosi järkevää ja luonnonmukaista. En ole rikkaruohojen myrkyttämisen ja ylisiisteyden ynnä muun nipottamisen kannalla. Olen sitten ehkä osa-aikapermakultturelli kasvattaja. Kun pihaa on melkein 3000 neliötä, se käy ihan iisisti; ei vaan ehdi jokapaikkaan yhtäaikaa siistimään. Välillä on käytävä tienaamassa muutaman kolikon että saa taas kaivella ja tonkia sydämensä kyllyydestä. Puutarhuroinnin soisi olevan iloista hommaa, ei naama rutussa vääntöä. Seuraavaksi ohjelmistossa olisi omenien ja aronioitten poiminta ja säilöntä, niitä on tänä vuonna ihan huippupaljon. Probleemina on vain kaksi jo täpötäyttä pakastinta. Olin jo aikeissa hävittää kolmannen, vanhan pakastimen, mutta enpäs taidakaan, on niin satoisaa. Ja sienimetsäänkin on ehdittävä.....tiedä vielä mitä sieltä löytyy.