28.2.2015


Jos metsään haluat mennä.....

Helmikuun viimeinen päivä, pilvistä enimmäkseen, tuulee koleasti itä-etelä suunnasta, aurinko vähän yrittää pilkistellä. Koleudesta ja näennäisestä harmaudesta huolimatta jotenkin upeaa, lupaus keväästä kurkistelee ja kuiskuttelee sieltä täältä. Linnut hieman virittelee laulujaan..ehkä jotain pönttövarauksia jo suunnitellaan. Ainakin kahdella talitiaisella oli kovaääninen keskustelu meneillään..ehkä erimielisyyksiä siitä kumpiko muuttaa kyseessä olevaan pönttöön. Sää ei siis erityisesti houkutellut ulos, mutta kömmin jokatapauksessa tutkailemaan ja jalat vei niityn reunalta alkavaan metsikköön, jossa olen parina edellisenä viikonloppuna haahuillut, mutta ihme kyllä en sitä ennen ole  juurikaan tajunnut sen erityisemmin tutkia. Se on entistä lehmien laidunmaata, joka on vuosien saatossa metsittynyt. Viemäröintitöiden vuoksi aluetta on raivattu, joten nyt sinne on helpompi päästä ..kun ryteikköä on harvennettu, siellä on helpompi liikkua ja näkeekin jotain! Ja mitä siellä näkeekään: sammaloituneita puita, sammaloitunutta kiviaitaa, lahoamispisteessä olevia puita joissa on koloja. Kummallisia pahkoja , tuulenpesiä, kääpiä. Kapeita polkuja joita kauriit käyttävät; pieniä ja isoja papanoita siellä täällä. Muutamia päiviä sitten kolme kauniin ruskeaa, kaurista ilmestyi äänettömästi  metsäaukiolle: avasin juuri oven ja ne pysähtyivät tontin laitamille katsomaan tummilla silmillään uteliaan näköisinä...arveltuaan että olen harmiton tapaus jatkoivat matkaansa, perätysten..risahduksenkaan kuulumatta. Luultavasti myös aiemmin vieraillut fasaani on asustellut tässä hieman peikkomaisessa metsikössä..mainioita isoja kuusia joissa nukkua ja olla suojassa hyytäviltä tuulilta. Missä lienee nyt..ehkä se vain oli tutkimusmatkoilla sekin, fasaanit saattavat tehdä niitä. Myös naapurilla idän suunnalla, metsikön toisella puolella, on ruokintapaikka, joten se voi hyvinkin viihtyä siellä enemmän. Samoin  kauriit ja rusakot käyvät siellä. Jokatapauksessa metsiköt ovat tavallaan varapuutarhoja tai puutarhojen jatkeita, joissa voivat kuljeskella me kaksijalkaiset otukset, hakea inspiraatiota ja ladata akkujaan. Miten onkin ihan eri fiilikset sieltä tullessa kuin mennessä. Hengittää syvemmin ja tasaisesti..koko kroppa ja mieli ikäänkuin asettuu paikoilleen.  Ja mitä siellä voi kesällä ollakaan...ehkä mielenkiintoisia kasveja, kukkia...kolopuita on ainakin seurattava, niissä voi pesiä ties mitä. Eli jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt!
 

Vanhaa kiviaitaa, takana häämöttää autiona oleva talo.

Kukahan täällä asustelee ensi kesänä?

Vuokralle tarjotaan viihtyisä pesäkolo!

Jotain kääpälajiketta ilmeisesti..

15.2.2015


Haavan rungossa kukkii  kaunis pieni aurinko...tulee mieleen Reidar Särestöniemen maalaukset.

Syksyn muistoja.

ihan kuin naamoja.
Jotain ihme kasvannaisia koivun rungossa,

15. helmikuuta

Aurinko alkaa tekemään sellaisia kepposia että se kiskoo sängystä ylös vähän aikaisemmin kuin yleensä. Mikäs sen mukavampaa, kuin siemailla kahvia, tarkkailla ikkunasta lintujen touhuja; hyvin kylmän yön jälkeen niitä olikin murkinoimassa enemmän. Myös 4 vikkelää oravaa osui yhtäaikaa paikalle ja siitähän seuraa välittömästi nahistelua. Kynnet rapisten ne kirmailee toistensa perässä pitkin ison pihakuusen runkoa..sitten vähän siementä poskeen että jaksaa taas jatkaa. 2 niistä tuli lopulta siihen tulokseen että ehkä tässä mahdutaan samalle ruoka-automaatille...eihän näin kauniina päivänä sovi tapella - ainakaan kovin paljon. Aurinko jatkoi kepposteluaan ja kiskoi meikäläisen ulos väkisinkin. Sehän vaan sopii: karistella yltään talven pölyjä. Muistuu mieleen kouluajoilta biologian lehtorin moite: te olette sellaisia pimeyden lapsia ( suomalaiset siis ), jonkun onnettoman laskiessa sälekaihtimen alas kevätauringon porottaessa luokkaan...No, en nyt allekirjoittaisi sitä väitettä..ainakaan omalla kohdalla se ei pidä paikkaansa, millään tavalla. Aurinkoinen sää ja valoisuus on kaikki kaikessa! Mutta eihän sitä nuorena mitään niin itsestäänselviä asioita arvosta. Jokatapauksessa puutarha on vielä jäässä ja lumen peitossa, mutta muutama viikko vielä niin voi ehkä kevyesti aloitella jotain pihahommaa. Nyt saa lähinnä taiteilla että pysyy pystyssä ja kaapia jostain hiekanmuruja liukkaalle pihalle, ettei ole täysin rampa kun kevät koittaa. Oli jonkin verran hankikestoa; jos näillä leveysasteilla voi mistään hangista puhua yleensä. Silti, näin kauniina päivänä voi nauttia ulkonaolosta ja etsiä kaikkia hienoja yksityiskohtia mitä luonnossa on - ne kun hukkuu sitten kesän väriloistossa.

12.2.2015

Viherkasvi-remix osa 2.

Kaunis ja helppohoitoinen tansanialainen palmuvehka, zamioculcas.

Anopin varaosia...

Anopinkieli.
Anopinkeihäs.
Anopinhammas.





Rahapuu, ruotsiksi paradisträdet; mielenkiintoinen käännös...voi valita mikä itselle sopii parhaiten!


Rahapuu varastoi vahamaisiin lehtiinsä vettä ja selviää ilman kastelua pitkiäkin aikoja. Multa saa kuivahtaa kastelujen välillä. Kesäksi voi viedä ulos.

6.2.2015

Tunteita & tuoksuja.

Esikot tuovat mieleen Alien - kahdeksas matkustaja elokuvan. Mitäkö yhteistä on pienellä, sievällä, tuoksuvalla kukalla ja limaisella avaruusörkillä? No, ei niin mitään. Muistan vain ostaneeni elämäni ensimmäiset ruukkuesikot keväällä 1980, samoihin aikoihin kävin katsomassa kyseisen, suht ällön elokuvan. Aivan kuin tuoksutkin , kukat tuovat mieleen jonkun ihmisen tai tapahtuman vuosienkin takaa. Samoin yhdistän begoniat ( varsinkin punakukkaiset ) vanhoihin mummoihin; ja kieltämättä: niissä on jotain varsin mummomaista. Esikoita on melkein mahdotonta ohittaa ostamatta. Miten ne suitsuttavatkaan kevyttä parfyymintuoksua huoneisiin...Vähän oikukkaita ovat, ottavat hyvin nopeaan nokkiinsa huollon puutteen. Joskus olen niitä ulos istuttanut ja ovat kukkineet uudelleen ja säilyneet muutaman vuoden ja sitten kadonneet. Sikälimikäli eivät ole kupsahtaneet jo ennen ulosistutusta. Siinä mielessä ne ovat vähän alieneita.
Primula acaulis, Primrose

Tietoja minusta


Olen syntynyt Kristiinankaupungissa v. 1963; jossa elelen ja hoitelen puutarhaa joka on pääasiallisin harrastus huhtikuulta siihen asti kunnes sataa ensimmäiset lumet. Muita harrastuksia ovat maalaaminen ja valokuvaus, hieman raapustelua silloin tällöin ja paljon haaveilua!! Meidät on kaikki luotu puutarhureiksi ja nauttimaan elämästä maan päällä; siinä voisi olla motto meikäläisellä!