Aurinko alkaa tekemään sellaisia kepposia että se kiskoo sängystä ylös vähän aikaisemmin kuin yleensä. Mikäs sen mukavampaa, kuin siemailla kahvia, tarkkailla ikkunasta lintujen touhuja; hyvin kylmän yön jälkeen niitä olikin murkinoimassa enemmän. Myös 4 vikkelää oravaa osui yhtäaikaa paikalle ja siitähän seuraa välittömästi nahistelua. Kynnet rapisten ne kirmailee toistensa perässä pitkin ison pihakuusen runkoa..sitten vähän siementä poskeen että jaksaa taas jatkaa. 2 niistä tuli lopulta siihen tulokseen että ehkä tässä mahdutaan samalle ruoka-automaatille...eihän näin kauniina päivänä sovi tapella - ainakaan kovin paljon. Aurinko jatkoi kepposteluaan ja kiskoi meikäläisen ulos väkisinkin. Sehän vaan sopii: karistella yltään talven pölyjä. Muistuu mieleen kouluajoilta biologian lehtorin moite: te olette sellaisia pimeyden lapsia ( suomalaiset siis ), jonkun onnettoman laskiessa sälekaihtimen alas kevätauringon porottaessa luokkaan...No, en nyt allekirjoittaisi sitä väitettä..ainakaan omalla kohdalla se ei pidä paikkaansa, millään tavalla. Aurinkoinen sää ja valoisuus on kaikki kaikessa! Mutta eihän sitä nuorena mitään niin itsestäänselviä asioita arvosta. Jokatapauksessa puutarha on vielä jäässä ja lumen peitossa, mutta muutama viikko vielä niin voi ehkä kevyesti aloitella jotain pihahommaa. Nyt saa lähinnä taiteilla että pysyy pystyssä ja kaapia jostain hiekanmuruja liukkaalle pihalle, ettei ole täysin rampa kun kevät koittaa. Oli jonkin verran hankikestoa; jos näillä leveysasteilla voi mistään hangista puhua yleensä. Silti, näin kauniina päivänä voi nauttia ulkonaolosta ja etsiä kaikkia hienoja yksityiskohtia mitä luonnossa on - ne kun hukkuu sitten kesän väriloistossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti