27.2.2017

Siipiveikkoja pakkasaamuna

Aamulla silmät osuivat johonkin möllykkään joka
kökötti korkealla kuusen oksalla. Hyvä tavaton, sehän
oli fasaani-herra! En tiedä mikä sen oli puuhun saanut
kapuamaan, mutta siellä se oli ja sinne jäi kun lähdin
töihin. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä sen alastulon.
Fasaanithan lentävät puuhun ja alas helikopterin tyyliin,
eli suoraan ylös tai alas. Veikkaan että kissa oli sen
pelästyttänyt. Pihalla oli kuolleena oravaystäväni....
joten...hyvin mahdollista että fasaani oli katsonut
parhaaksi siirtyä turvaan ruokintapaikan korkeaan
kuuseen. Eli samana aamuna iloisia ja surullisia
kohtaamisia.

Aamusella ilmestyi taas pyrstötiaisia, veikeitä kavereita joilla on hassu
piipitys. Rasvamakkarat maistuu myös näille. Eivät erityisen arkoja ole,
kun menin ulos kuvaamaan niitä, ei ne pahemmin säikkyneet. Kauaa ne
eivät viihdy, kun taas jatketaan muualle. Ehkä vielä kevään tullen niitä näkyy.

Pähkinähakkien kuviointi on todella kaunis, valkoisia pisaroita...

Tässä vielä hakit viikonlopulta, välillä yksin, välillä kaksin. Rasvamakkarat
on suosituinta syötävää.
Välillä popsitaan viljapalloja korista...

25.2.2017

Helmikuun hurahduksia

Helmikuu huristelee yhtä nopeaan kuin muutkin kuukaudet, tai no, ehkä vähän nopeamminkin, lyhyt kun on. Kuluneella viikolla päräytti lunta, ihanan valkoista, kimmeltävää, kevyttä pakkaslunta. Kauniisti se hohtaa auringonpaisteessa, luo uskomatonta valoa. Ihan kuin tallustaisi valtavassa puuterirasiassa....saa runolliselle tuulelle suorastaan. Ei se kevätfiilistä mihinkään vienyt, melkein päinvastoin. Aurinko lämmittää päivisin aivan hurjasti. Linnuille on kurjempaa jäinen lumimyrsky joka käväisi. Toivottavasti se ei ole puhaltanut pikkulintuja mennessään. Puukiipijöitä ei ole myrskyn jälkeen näkynyt, ne onkin todella pikkuruisia ja hentoisia, toivon ettei ole käynyt huonosti. Ruokintapaikalla käy kova vilske, jopa viherpeippo ja vihervarpunen ilmestyivät...eilen myös tilhi tupsahti jostain; ikävä kyllä, sille ei juurikaan löytynyt purtavaa. Pakastimessa olisi ollut marjoja, mutta ei ihan siihen hätään ehtinyt hakea.
Fasaaneja ei ole näkynyt, ne eivät lumessa kovin pitkälle pötki. Ehkäpä ensi viikoksi luvatut vesisateet vie lumen. Illat alkavat valoistua, aamuisin herää ilman kellon piipitystä, ensimmäiset valon säteet herättävät lempeästi. Kevät saa aikaan sen, että on haalittava viherkasveja ja kukkasia kotiin. Nyt voi tekosyynä käyttää sitä, että talven pimeys verotti kasveja. Juuri ennenkuin valoistui, useat kuukahtivat. Eipä ole ennen niin paljon mennyt. Ehkä olen ollut huoleton niitten kanssa. Jompikumpi: liikaa vettä tahi liian vähän. No, saa tilannetta paikattua, kun hankkii uusia. Joskin todella vanhoissa viherkasveissa on se jokin...kun on saanut pysymään hengissä vuosia tai vuosikymmeniä jonkin kasvin. Meikäläisen kasveja on rokottaneet useat muutot, silloin niitä aina menehtyy. Jos omistaisi vielä kaikki ne kukat jotka ovat olleet 25- 30 vuotta sitten, wau!! Omistaisi aikamoisen vihreän sisäviidakon.
Tällä hetkellä on ihan sellainen tahaton viidakko pihamaalla...siinä olisikin ollut hyvä nimi blogille! Mistä tulikin mieleeni, että olen raapustellut tätä blogia neljä vuotta. Aloitin helmikuussa 2013....niin se aika rientää.
Olisinpa vaan huomannut aloittaa paljon aiemmin, silloin kun tämän mökin ja plantaasin hommasin. Aloittaessani en edes tiennyt, että puutarha-aiheisia blogeja on niin valtavasti. Tiesin vain Hannu Sarenströmin blogin ja Min Eden-blogin...no, kyllähän maailmaan blogeja mahtuu! En ota tätä niin kuolemanvakavasti: kiva hobby, jos joku muukin tykkää ok, ellei, sekin on ok. En ole koskaan saanut mitään kriittisiä kommentteja, ehkä siksi, ettei tämä taatusti herätä mitään intohimoja kenessäkään siihen suuntaan. Tarkoitan, että meikäläisen puuhailut on aika vaatimattomia. Jos niistä joku hermostuu, niin se on jo ihme sinänsä. Itse seurailen moniakin blogeja, muitakin kuin puutarha-aiheisia. Persoonalliset ovat ne jotka eniten kiinnostaa, vaikka kaikista voi löytää jotain, kun ei ole ennakkoluuloinen. Olen aika huono kommentoimaan toisten juttuja, vaikka on todella paljon hienoja kuvia ja mielenkiintoisia kirjoituksia. En myöskään jaksa innostua haasteista tai awardseista ym.; ei ne vaan ole mun juttuni. En ole edes mikään tietokonenero, joten sekin rajoittaa; saisihan sitä kaikenlaisia hienouksia aikaan, jos osaisi, mutta...aika vaan ei riitä kaikkeen, kun on tärkeämpiäkin asioita hoidettavana. Mutta kivana, kevyenä harrastuksena ja muistinvirkistyksenä  tämä on mitä mainiointa puuhastelua. Ei bloggailun tarvitse mielestäni mitään elämää suurempaa olla. Vain vihreitä ajatuksia....


Hurahdin hommaamaan lisää orkideoja; tämän pitäisi olla
Miltonia. Voi olla, että sotkin jo nimitikut, nappaan ne aina
pois kukista, esteettisiä kun eivät ole. Meikäläisen muisti ei
myöskään ole esteettisimmästä päästä, mutta se mitä tutkailin
on, että tämä olisi  Miltonia ja keltainen Oncidium. Korjataan
asia, jos uutta valoa asiaan saadaan...Aion tuupata kaikki ulos,
kun kesä saapuu; jos se innostaa ne kukkimaan uudelleen.
Tavattoman kauniita ovat ja nyt saavat valoa tarpeeksi, joskaan
eivät suorasta paahteesta pidä.

Orkidea, Oncidium. Pikkuruisia, keltaisia kukkia.


Toin muutama viikko sitten pannuhuoneen
uumenista kaksi amaryllista - kas, toinen
alkoi lykätä kukkavartta! Se oli sen aivan
salavihkaa saanut aikaan eteisen nurkkauksessa
kökötellessään. Tämä taitaa olla valkoinen.
Eli kyllä ne voivat uudelleenkin kukkia,ihan
vahingossa. Olin jo aikeissa heittää pois, koska
tämäkin sipuli oli ihan pehmeän tuntuinen ja
muutenkin kämäinen....vaan ulkokuori aina
pettää. Hauskaa jokatapauksessa. Laitoin sille
heti uutta multaa ja lannoitan ahkerasti.
Aurinko onneksi jo lämmittää ja valaisee mukavasti.



21.2.2017

Fasaaniaamu

Aamulla oli tämä hurmaava, hieman ujohko herra ruokailemassa,
sitten se lähti kiireellä köpöttämään pois. Hetken kuluttua ilmestyi
toinen korea herrasmies. Erotin ne siitä koska toisen pyrstö on hieman
kippuralla ja toisen erinomaisen suora. Kuvittelisin toisen tulleen
tarkistamaan mahdollisen kilpakosijan ja ajamaan sen pois.
Niin kävi viime keväänäkin. Se on totista touhua siivekkäilläkin!
Jää nähtäväksi miten käy, seuraan mielenkiinnolla.


-brrr...on tässä liian kylmä kökötellä...
- taidan jatkaa matkaa...

- Heippa!

19.2.2017

Kevät-talvea

Pisaroitten leikkiä.


Joko on hakilla muuttoaikeet mielessään..vai päättääkö jäädä näihin
maisemiin koko kesäksi.

Hakki taliatiainen kaverinaan.

Oli erittäin linturikas viikonvaihde; perjantaina ilmestyi
fasaaniherra pitkästä aikaa. Lieneekö sitten sama kuin viime
keväänä, saattaa olla. Se viihtyi tiiviisti kanukkapensaan lähellä,
suojassa ja sieltä pikavauhtia kuin maatiekiitäjä se kipitti pihan poikki.
Pähkinähakki vieraili....ja muut tutut. Korpit lensivät raakkuen,
palokärjen ääntä kuului. Siellä täällä eri sirkutusta..kevät tekee
tuloaan. Metsäkauriit liikkuvat aamulla tai sitten illan hämärtyessä.
Mielenkiintoista nähdä koska varsinaisia muuttolintuja saapuu pihalle.
Jossainpäin on jo kiuru nähty kuluneella viikolla...joten..
Lumisadetta ja pakkasta on ennusteltu, vaan taitaa hyvin vähäiseksi
jäädä ne ennustelut. Nyt ainakin satelee vettä...



Aamupäivällä kuului merikotkan ääntä, ihmettelin mistä...sehän kökötti
voimalinjatornissa tähystäen saalista! Kotvan se siinä oli, harakan häiritessä
sitä minkä kykeni. Harvoinpa sitä voi pihaltaan käsin ihailla. Harmillista että
oli pilvistä ja etten hakenut kamerajalustaa - olisin ehkä saanut parempia kuvia.
Nyt ei todellakaan olisi haitannut kuvien tarkkuus. Oli silti mahtavaa nähdä tämä
upea ilmestys " läheltä ". Kokoeron voi huomata, kun harakka on samassa kuvassa.
Ja kun se lähti lentoon, levitti siipensä...woaaaah!! Lumoavaa!
- jos vähän kiskoisin sulasta....hähhähhäää...


Mikä profiili!

12.2.2017

Käppäilyä helmikuisena päivänä

Pikkuruisia oravanmarjoja pilkottaa metsikössä.
Viihtyvät kuivahkossa, karussa maassa.
Hauskoja nimiä tälle on kertynyt: hiirenkorva, kissankorva,
koirankorva, lampaankieli, lehmänkieli, vasikankieli,
varsankavionkukkainen, sokerimarja, sokurmarjakukkanen
ja myrkkymarja. Mahtavatko oravat näitä popsia, vai mistä
nimi juontaa. Kesällä ymmärtää nuo vertaukset korviin ja kieliin.
Viehättävä pikku kukkanen, varsinkin isoina kukkamattoina.

Kevyttä käppäilyä sunnuntai-iltapäivänä pihalla ja ympäröivällä
metsikköalueella. Katse maata viistäen, että löytäisi jotain kuvattavaa.
Hauskoja pikku kääpiä lahossa katkenneessa koivussa. Lahopuut ovat
oivallisia, hyönteisiä ja lintuja silmälläpitäen pihalla ja pihan läheisyydessä.
Sehän hyödyttää taas puutarhaharrastajia.
 

5.2.2017

Muutama keltasirkkukuva

Kuvasin olkkarin ikkunasta keltasirkkuja. Ovat hyvin kauniita lintuja ja
yllättävän monivärisiä. Ovat myös hyvin arkoja, pyrähtävät lentoon pienestäkin
liikkeestä. Pitänee pesaista ainakin ne ikkunat joista näkee ruokintapaikalle.
Kovin hyviä kuvia ei lasin läpi aina saa, tietenkin mitä valoisampaa on,
sen parempia kuvia. Jahka tarkenee kökötellä pian ulkosalla, niin voi
paremmin tiirailla lintuja pihalla. Eihän tässä kuitenkaan ole kyse valokuva-
kilpailusta, niin no worries!! Fiilis on mielestäni kuvissa tärkeämpää kuin
kliininen tarkkuus, vaikka eihän se tietenkään hyvää kuvaa pilaa.
Makuasioitahan nuo lienee, niinkuin moni muukin juttu.
 




Tietoja minusta


Olen syntynyt Kristiinankaupungissa v. 1963; jossa elelen ja hoitelen puutarhaa joka on pääasiallisin harrastus huhtikuulta siihen asti kunnes sataa ensimmäiset lumet. Muita harrastuksia ovat maalaaminen ja valokuvaus, hieman raapustelua silloin tällöin ja paljon haaveilua!! Meidät on kaikki luotu puutarhureiksi ja nauttimaan elämästä maan päällä; siinä voisi olla motto meikäläisellä!