25.11.2018

Viherkasviterapiasessio

Pieni katsaus viherkasveihin. Otin auringonvalossa aamupäivällä muutamia kuvia kasveista. En jokaisesta aio kuvaa ottaa ja tänne tällätä. Laskeskelin paljonko on kasveja tällä hetkellä huushollissa: 36....ja sitten vielä muutamia pelargoneja vintillä sekä pari amaryllistä saunatuvassa. En tiedä pysyvätkö elossa talven yli. Amaryllikset tekisi mieli heittää menemään, mutta jos ne kukkisivat sittenkin, jossain vaiheessa. Luin taas  jostain viherkasvien hyvää tekevistä ominaisuuksista. Lisäävät ilmankosteutta, puhdistavat ilmaa, jne. Sitä en ole huomannut omalta kohdaltani...ehkä niitä ei ole tarpeeksi? Siinä onkin hyvä tekosyy hommata lisää. Mutta henkisen puolen kohottajina ne on paikallaan. Mahtava fiilis kun jokin kukka alkaa kukkimaan uudelleen tai tekee jotain muuta odottamatonta. Tietenkin ne voi kupsahtaakin kesken kaiken, mutta sitten ovat erinomaista matskua kompostoriin. Harmittaa vieläkin kun sain tötterökasvin ( Sarracenia ) hengettömäksi, se kun kätevästi pyydysti pikkukärpäsiä. En pitänyt tarpeeksi kosteana, suokasvi kun on. Ostan heti kun näen jossain. Edelleenkin vierastan paavalinkukkia, begonioita, ym. mummokukkia, varsinkin jos niissä on punaiset kukat. Se se on mummoa jos mikä!! Keväämmällä hommaan kyllä isomman banskun. Ne on niin monta kertaa epäonnistuneet - siis MINÄ olen epäonnistunut niitten kanssa - että on pakko kokeilla taas. Täytyyhän sen joskus onnistua!
Ihanan vehreät, raikkaan väriset lehdet banskulla on.
Kääpiöbanaani. Tämän todella toivon pysyvän elossa
talven yli. Ainakin se on vielä virkeä.  Omat banaanin
kasvatuskokeilut siemenistä eivät onnistuneet. Odotin
useita kuukausia, mutta sitten nakkasin menemään.

Unelman hienoa, hentoa lehdistöä. Asparagus Plumosus. Se viihtyi hyvin saunatuvassa marraskuulle asti viileydessä.

Peikonlehti; Monkey Mask. Ostin sen jo jokin aika
sitten erikoisten lehtien takia. Se on ilmeisesti  köynnös?
Verililjapuu joka oli kesän ulkona. Aika töpäkkä
tapaus. En aluksi tiennyt että sehän on huonekasvi
vaikka ulkona kesäisin pidetäänkin.

Marraskuun valo

Marraskuu, marraskuu...pian laitan sen lempparikuukausilistalleni. Niin hieno
on se valo joka lyhyen ajan näyttäytyy päiväaikaan. Iltapäivisin  auringon
laskettua on uskomaton kalpea valo juuri kun  hämärä hiipii metsän komeroista;
se maalailee pehmeästi maisemaa. Silmä lepää siinä mitä näkee.
Ohut kuura ja kimmeltävät moniväriset  vesipisaratimantit oksilla ja ruohikossa.
Jäätyvän meren äänet pimeässä: rapinaa, ritinää, naukumista ja ujellusta  tai
kimmeltävä kuun silta. Luonto on täynnä mitä hienoimpia ja erikoisempia elämyksiä.
Täytyy vain nähdä.



Kuun silta

22.11.2018

Growing a Brugmansia (Angels Trumpet) UK

Orkidea, pasuunakukka, kivikukka, ilmakasvi

Nyt voi hieman keskittyä viherkasveihin ja niitten saloihin, kun ulkonaolo ei vie niin paljon aikaa. Vielä ei ilman kuivuus ja valon vähyys haittaa, mutta hiljalleen alkaa lehtien kärjet ruskettua. Kunpa nuo eksoottisimmat pysyisivät elossa. Multa kuivuu nopsaan, mutta varoa saa ettei kuitenkaan liikaa lutraa veden kanssa. Ilman kosteus olisi paikallaan, mutta milläs sen taikoo. Löysin kivoja pätkiä Youtubesta. Täytyy niihin perehtyä vähän tarkemmin. Viherkasveista voisi ottaa kuvia aina kun valo pilkahtelee. Nyt onkin luvassa auringon esilläoloa, mikä on mukavista mukavinta. Muutamia kasveja olen vaan heittänyt pois, kun ovat niin rupsahtaneita. Kaupoissa on toinen toistaan houkuttelevampia kukkasia...katsotaan kuinka kauan pystyy vastustamaan niitten kutsua.

How to Get Orchids to Re-bloom

How to Care for Orchids


Pasuunakukan nuppu on erikoinen.
Aiemmin kukkinut kukkatötterö.
Orkidea kukkia posottaa, ei välitä onko pimeää vai valoisaa. Pasuunakukka
kukkii ties monennenko kerran ja vielä on pieniä nuppuja tulossa. Kukista
tulee kyllä hieman ruskehtavia, eivätkä tuoksu kuten aiemmin kukkineet.

How To Care For Your Air Plants / Joy Us Garden

Ilmakasvi asustelee isossa lasipurkissa japanilainen örkki kaverinaan.
Asetin sinne pienen lasipurkin jossa vettä, jospa se lisää kosteutta.
Silloin tällöin laitan koko kasvin veteen killumaan. Ei se ainakaan vielä
ole kuollut. Toinen, vaaleanpunainen kuivahti kasaan jo aiemmin.
Örkki tuumii mitä tuumii.
 Tillandsia " Caput Medusae " on juurikin tämä ilmakasvi. Ihan kivoja,
mutta ei suinkaan niin helppohoitoisia kuin sanotaan.

Yritän saada elävän kiven pysymään elossa. Tässä on ainoa " kivi " joka on
vielä jäljellä, muut saivat ehkä liikaa vettä.  Pidin sen kesän ulkona, jossa se
viihtyi hyvin. Toivottavasti tämä edes säilyy.
Lithops karasmontana; kivikukka, elävä kivi.

18.11.2018

OHO!

Oho! Kukkapenkkiä peitellessäni, eteen osuikin lilja jonka mielestä nyt
on kevät! Ei ihme olekaan kun asteet on olleet lähempänä 10:ä pidemmän
aikaa. Yritin tarkistaa onko joku muukin innostunut aloittamaan kevään
hetimiten. Ei nyt kannattaisi ihan....vielä. Onhan se toisaalta kivaa kun edes
joku on noin optimistinen!

18. marraskuuta

Marraskuu synkkä? Ei kai...voihan se olla, riippuu mistä näkökulmasta katselee. On ollut hieno viikonloppu, varsinkin eilen oli lämmin, selkeä, aurinkoinen päivä. Suorastaan keväinen, näin jopa pajunkissoja! Eilinen sujuikin notkeasti luonnossa liikkuen, lintuja tarkkaillen. Poikkesin tekojärvelle ja pienelle purolle katsomaan näkyisikö vielä koskikaroja, kun niitä on ollut siellä kaksin kappalein. Ei kuitenkaan ollut. Pihalla on senkin edestä lintuja. Pähkinähakkivekkuleita, närhiä, puukiipijä, kuusitiaisia, viherpeippo ja jopa peippo, ja sitten kaikki tavalliset, mitenkään vähäarvoisempina. Niitten elämänilo on ihan pistämätöntä ja tarttuvaa, mukavaa seurata. Ilmeisesti metsäkauriit käyvät yön pimeinä hetkinä syömässä, kun kaura häviää ihan hetkessä ja pihalle on tallaantunut kapeita polkuja. Kunhan tulee lunta, näkee keitä pihalla tepastelee. Kolmas auringonkukkasiemensäkki on hommattu; linnut todella tankkaa energiaa. Vauhti hidastuu päivien lyhetessä. Päiväthän ne lyhenee, mutta vain viiden viikon kuluttua alkaakin jo valoisa aika pitenemään, ja se tapahtuukin ihan pikavauhtia. Mitäs sitä synkistelemään ja valittamaan, ei se auta vaan pahentaa vain fiilistä, omaa ja toisten. On ihan luonnollista että valon vähyys väsytttää; sitten on vaan himmattava, nautittava luonnosta, ulkonaolosta. Marraskuun valossa on jotain aivan erityistä; vaikka sitä on vähän, mutta auringon näyttäytyessä, se maalailee maisemia upeasti, pehmeästi kuin utuisissa vanhoissa maalauksissa. Tänään oli jo enemmän talven tuntua, tuuli puhaltaa napakasti pohjoisesta. Teen vielä viimeisiä must-hommia; vesisaavien tyhjennys, kukkapenkkien peittelyä, rojujen kasaamista pois. Sen erityisempää liikuntaa ei tarvitakaan. Saa paljon enemmän ja tehokkaammin aikaan, kun ei stressaa, tekee vain muutaman homman ja sitten taas seuraavana viikonloppuna jotain muuta. Jos jotain jää kevääseen, sitten jää. Jos jatkuu lumettomana ja sulana loppuvuosi, voi ihan hyvin hommailla kaikkea.  30 marraskuuta on ennen ajateltu tuovan kylmyyden mukanaan. Jos silloin on pilvistä, tulee vaihteleva talvi ja selkeä sää ennustaisi tasaista talvea. 

17.11.2018


Wind in the goats willow.

Fillaroidessani luontoretkellä törmäsin raitaan jolla on
jänniä höytyviä joita tuuli irrottaa leijumaan kuin
lumihiutaleet. Pienellä mielikuvituksella  voi ajatella kirsikka-
puun kukkivan! 


Veteen piirrettyjä viivoja.


Hakkiveijareita ei niin vaan saakaan samaan kuvaan. Nyt istuttiin omena-
puussa pienen hetken. On niin kovin paljon tekemistä!

Pähkinöitten jemmaus puuhissa.


Välillä on kuunneltava mitä muut linnut metelöi....
Täytyy myös tarkistaa  mitä on kuvaajalla aikeissa...

Viikko sitten komea herra fasaani piipahteli pihalla. Oli ehkä liikaa äksöniä
sen makuun kun ei ole sittemmin näkynyt. Naapurin kolli sitä kyttäsi, mikä
ei koskaan lisää lintujen viihtyvyyttä. Toivottavasti se silti köpsii vielä
vierailemaan. Toisessa kuvassa, näkyy pari harakkaa angervopuskassa....
vasta myöhemmin hokasin että siellä kököttää myös fasaani piilossa.
Värikkyydestään huolimatta sulautuu maisemaan hyvin.