29. syyskuuta

Hmm, tänään on tämä blogger varsin vallattomalla tuulella; ei suostu ollenkaan yhdistämään kuvaa ja tekstiä. Välillä se haluaa ihan väkisin tekstin ties minne, eikä ainakaan millään muulla värillä kuin mustalla! Saapa nähdä miten käy kun lisään tähän kuvan, sekoaa kai täysin. Onkohan ulkona olevalla synkeällä säällä jotain osuutta asiaan. Synkkiä pilviä, sadetta ja kova tuuli. Niin vain syksy kääntyy talven puolelle hissuksiin. Pakkanen kävi hienokseltaan runttaamassa rakeitten kera, joten sain leikata pois daalian varret. Saavat olla vielä mullan alla; sitten jokusena kuivana päivänä kaivan mukulat ylös. Pitää muistaa ottaa ylös soihtulilja myös kukkapenkistä. Törkkäsin sen sinne kesällä kun oli ruukku käynyt pieneksi. Eilen otin sisään pasuunakukkaruukun jossa on muutamia nuppuja; mietin vielä minne sen saan sopimaan, en viitsi viedä pannariin, ehkä vinttihuoneeseen. Saattaa olla että se pudottaa nuppunsa lämmönvaihdoksen vuoksi. Nostin kaikki orkideat sisään; yhdessä on taas kukan-nuput ja puikkokämmekkä  jo kukkikin ulkona ollessaan, peräti ihan kahdella kukalla. Kliivian nostin sisään, tuoksupelargonit, kivikukan. On taas miettiminen miten saa kaikki sopimaan sisälle. Pannariin tietenkin osa, mutta ei sinnekään määräänsä enempää mahdu, eikä ole ehkä ihan järkevääkään. Kaikki on aseteltava silmää miellyttäen, ei ihan miten sattuu. Suomen olosuhteet on aika haastavia kun ulos ei voi jättää mitään vähänkään arempaa. Mikään kasvi ei ihan pilkkopimeässä mene, en ole ainakaan sellaista kasvia vielä koskaan nähnyt joka pimeässä komerossa kasvaisi tai pysyisi hengissä. Pieni ripaus valoa tarvitaan aina. Pian sitä ei todellakaan ole enempää tarjolla. Noin kolmen kuukauden kuluttua ollaan taas kuitenkin voiton puolella, päivät alkavat pidentyä; uskomaton ajatus! Ulkona on vielä ehdittävä kaikenlaista; siivousta, kukkapenkkien peittelyä ja kyllä: aion vielä siirrellä ja istutella ja leikellä; kukkasipulien istutusta tietenkin, ym. Rikon kaikkia taiteen sääntöjä ja teen pihahommia kunnes maa, vesi ja sormet jäätyy.  Kevät tuntuu lähempänä olevan kun jatkaa pihatöitä niin kauan kun se on mahdollista. No jaa, uskallanko laittaa kuvan tähän vai katoaako teksti? Kas, ei kadonnut. Kuvassa basilika, jonka yritän saada pysymään elossa talven yli. Tulikin mieleeni että joskus voisi tehdä luettelon niistä kasveista jotka on kadonneet jonnekin luonnon kiertokulkuun vuosien saatossa. Niitä on aika tavalla. Mm. liljoja, tulppaaneja, narsisseja, perennoja. Kuten eräs ihminen taannoin ihmetteli naama rutussa, vaativaan sävyyn, että 

missä ne kukat oikein on?! (tarkoittaen meikäläisen pihaa, ohi kulkiessaan). Hyvä kysymys!! Sen minäkin haluaisin tietää minne ne on kadonneet.  Kiva että se vaivaa muitakin, en ole yksin tämän ongelman kanssa. Jatketaan tutkimuksia kasvien ihmeellisessä maailmassa!