22. lokakuuta

Syyshommia on tehtävä, vaikka tekisi mieli lähinnä kulkea kameran kanssa, napsia kuvia kun luonto
muuttaa muotoaan vähäeleisemmäksi. Ensin kaikki pakolliset työt on saatava pois listalta. Tänään
daaliat ylös ja laatikoihin ja pannarin pimeyteen. Pelargonit, pasuunakukka, nerine, verililjapuu, soihtulilja,
pari amaryllistä; kaksi amaryllistä hukkui kasvihuoneessa ( älkää kysykö miksi...), muutama muratti saa vielä olla
ulkona. Eilen pikavauhtia törkkäsin mullan alle kahta eri tulppaanilajia sekä laukkoja..meinasi jäädä ihan
viime tippaan. Peittelin ne kunnolla, lehtiä haravoin päälle ja vielä havuja. Eiköhän pärjää. Muuten en juurikaan
stressaa haravoinnin kanssa. Strategiset kohdat pihalta ja sitten peittelen arkoja liljoja ja muita sipulikukkia lehdillä.
Myös yrttipenkki on hyvä peitellä lehdillä, arat laventelit ym. Helppoa kuin heinänteko lipata kevyet lehdet kukkapenkkeihin. Myös jonkinverran havuja aion kyllä laittaa. Talvestahan ei tiedä mitään. Jos vain ehdin aion hakea myös
hevosenkakkaa, joka sekin on hyvä suoja, hyvin palanut sellainen tietysti. Kaikista tärkein peiteltävä on pieni siilikaveri!
Kaikki muu mikä jää saa jäädä kevääseen. Vain kahden kuukauden kuluttua on talvipäivän seisaus.....päivät pitenee kohti kevättä. Joulukuun lopulla 15 minuuttia pidempi päivä....sitä kun ajattelee, aika uskomatonta. Pimeys on se pahin selätettävä,
ei kylmyys tai muu. Eli aina kun jotain näkee tehdä, niin ulos. Ei siellä niin elotonta ole kuin ensinäkemältä kuvittelee.