5.2.2016

5. helmikuuta

Helmeilevä helmikuu lähtenyt etenemään valoisana ja vaihtelevana. Väliin mahtunut pari aurinkoista päivää jolloin aurinko on lämmittänyt mukavasti. Sininen taivas ihan kipristänyt silmiä. Olin jo aikeissa siirtää pihakeinun ja muut tarvittavat lisukkeet ulos, vaan odotan että lumi ensin sulaa ja keinukin on jäässä. Kahvikupillinen kyllä maistuisi ulkosalla. Mutta suojaisessa paikassa voi hetken istuskella ja ottaa valohoitoa. Auringonsäteillä on paljon positiivisia vaikutuksia: mm. kehon solujen immuniteetti kohoaa, siten vastustuskyky infektiotauteja vastaan paranee, aineenvaihdunta ja verta muodostavien elinten toiminta vilkastuu. Kannattaa siis hakeutua ulos jo mahdolllista. Ulkona ei varsinaisesti ole hommia, sisällä voi hissukseen aloitella sisäviljelyksiä. Harmikseni en pääse pannuhuoneeseen tutkimaan  ja kastelemaan talvehdittavia ruukkuja; polvi meni epäkuntoon; joten kaikenlainen kapuilu rappusissa on kielletty. Harmi, jos kuupahtavat kaikki tyynni. Mukavaa kuitenkin seurata miten linnut ja muut olennot heti innostuvat jos jonkinmoisiin puuhailuihinsa ja jutustelevat kovasti. Oravaveijarit hyppelevät ja kirmaavat, tekevät tutkimusmatkoja. Yksikin meni puuliiteriin mietteliään näköisenä, ehkä se suunnitteli tulevan pesän paikkaa. Metsäkauriita ja valkohäntäpeuroja näkee nyt useammin liikkeellä, vaikka mieluummin hämärällä ne liikkuvatkin. Olen pannut merkille  miten ihmiset ovat harmistuneita kun ne syövät kasveja, pensaita, ym. Siihen on ihan simppeli keino. Ruokinta! 25-30:n kilon kaurasäkki ei paljon maksa, ehkä n. 4€. Jokainen osaa pusata jonkinlaisen ruokinta-automaatin tai jos ei osaa tai viitsi, laittaa kauraa johonkin kippoon tai laatikkoon. Kyllä jättävät rauhaan kasvit ynnä muut. Koko sinä aikana kun olen tällä plantaasilla asunut, ne eivät ole tehneet mitään tuhoja kertaakaan. Ehkä puppelit jotain joskus nakerrelleet. Neiti kuusipeura popsi kukkasia ja maisteli omenapuun oksia kyllä, mutta sekin oli niin pientä ettei kannata kiisseleitä nenäänsä vetää. Neiti on ilmeisesti kohdannut ilveksen tai menehtynyt koviin pakkasiin kun sitä ei ole näkynyt pitkiin aikoihin. Kovin surullista, kun se oli niin kaunis ja hauska seuralainen. Joten sanoisinkin kaikille että nauttikaa hyvät ihmiset luonnosta ja eläimistä kun siihen on mahdollisuus!!  Kaikilla nimittäin ei ole ja eläinten tarkkailusta voi aina oppia jotain. Nykyihmiset ovat ehkä niin vieraantuneita luonnosta ja kaikesta luonnollisesta, etteivät osaa suhtautua niihin luontevasti. Taidankin tämän saarnan päätteeksi mennä ottamaan aurinkokylpyjä ulos, kun se sopivasti esiin kierähti.                                                        


                                            Kukin kuulee vain sen
                                            minkä ymmärtää.

                                                     Goethe

Ei kommentteja: