Jäisen safiirinsininen, pilvetön, niin korkea taivas; lännessä kuunsirppi joka on kuin ohutta läpikuultavaa simpukankuorta. Tiukuvan timantinkova, lumentuoksuinen kylmä tuuli puhaltaa kaukaa jäämereltä pohjoisesta...
Siinä tämänaamuisia tunnelmia kesäkuun loppupuolelta joka muistuttaa enemmän toukokuun alkua.
Aloitin päivän hakemalla nipun sinisiä, vaaleanpunaisia ja valkoisia tuoksuvia lupiineja, ihmetellen niitten leviämisestä luontoon johtuvaa hössötystä? Kyllä tälle maapallolle muutama lupiinikin mahtuu! Voi näitä ihmisten keinotekoisia rajoituksia, mikä minnekin "kuuluu". Nehän saavat tylsät tienpenkat iloisemman näköisiksi..Let it grow, let it blossom, let it flow.. vai miten se Eric Clapton lauleleekaan? Ei taida ihan lupiineista laulella kuitenkaan.
Tavattoman kylmä on, sekään ei sinänsä haittaa, mutta yhdistettynä kuivuuteen on pahinta. Kasvaminen on hieman pysähdyksissä, huomiseksi luvattiin sadetta ja eiköhän heinäkuu tuo lämmön takaisin. On mukavampi hommailla ulkona kun ei ole kuuma ja hyttysetkin loistaa poissaolollaan.
Kaipaan perhosia ja siilejä joita ei ollut viime kesänäkään; lieneekö tuuli lennättänyt ne muille maille..no, ei nyt siilejä sentään. Lintuja on sensijaan enemmän; pihalla seikkailee varis- ja rastasnuorisoa. Tervapääskyt lennättää lapsilleen kahteen pönttöön murkinaa; suhahtelevat vierestä äänettöminä, kuin mustat pienet batmobilet! Punarinta käy keräilemässä nurmelta toukkia ja hyönteisiä.Piha on jotenkin pöhistynyt, pensaat, puut kasvaneet niin. Kuin pieniä huoneita ja hämärämpiäkin sopukoita siellä täällä. Lauha talvi ja lämmin kevät on jotenkin nopeuttanut kasvua. Monimuotoinen puutarha on hyödyllinen kaikenlaisille eläjille; tämä meikäläisen piha onkin hallitun hillitön puisto, ei hienostelijoille vaan nautiskelijoille ja luontokappaleille " pyhitetty " miniparatiisi. Nyt odotellaan vain sadetta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti