24.7.2016

24. heinäkuuta

Kesä jatkuu, aavistus syksyä olemassa. Ainoastaan vettä kaivattaisiin. Rannikko taitaa olla se paikka joka on jäänyt ilman valtavia vesimääriä. Perennat, nurmikko, puut alkavat kellastua paikoin. Suomen kansan Kalenterissa sanotaan että jos mätäkuussa putoilee lehtiä, odotettavissa on suuri suojasää maaliskuussa. Tuon kun nyt sitten muistaisi kun maaliskuuta lähestymme! Toinen viisaus kuuluu: "Mätäkuu poudalla palaa tai sateella valaa".  Njaa-a...katsotaan mitä tapahtuu. Ajatukset ovat jo ensi keväässä eikä syksynkään ajatus mitenkään ahdista; itseasiassa mukavaa. Kuten keväällä, syksyisinkin on raikasta, helppo hengittää, hommailla ulkona ja valo on taas ihan omanlaistaan. Onneksi meillä on neljä vuodenaikaa. Pihatöissä lähinnä on meneillään ruohonleikkuuta, siistintää, rikkaruohojen nypiskelyä, joskaan en kaikkia nypi; siellähän ne menee muun seassa. Nokkoset kiskon marjapensaista kun poiminta-aika lähestyy, siiheksi ne saa mellastaa rauhassa. Viinimarjat kypsyvätkin aikaisemmin tänä kesänä. Huomaan omenien putoilevan maahan; selkeästi veden puutteesta. Toivottavasti jotain sentään on syksyllä poimittavana. Lämmön ansiosta daaliat alkavat kukkia jo, kurpitsat ovat virkostuneet, viherkotterossa asukit ovat pöhistyneet. Jotkin perennat puolestaan kukkivat vähäisesti; liljat jäävät lyhyiksi ja pieniksi osin. Samoin on luonnonkukkien laita; joitain on paljon; väinönputkia on esimerkiksi paljon ja sitten joitain muita tuskin ollenkaan. Ensi kesänä on taas jotain muuta....mitäs me luonnolle ja säille voimme, otetaan asiat vastaan sellaisina kuin ne eteen tulee!

Ei kommentteja: