25. tammikuuta

Lumisateisesta päivästä kehkeytyi aivan ihanan leuto tammikuinen iltapäivä; asteita 2. Aurinko tuli esiin, luoden kullanhohtoisen valon, taivaan eri sinisen sävyihin. Lukemattomia vesipisaroita puitten oksilla kimmeltäen sisällään pikkuruisia miniatyyrimaisemia ylösalaisin. Sain otettua niistä muutamia kuvia, kunnes pokkari päätti tyhjätä akkunsa ( aina kun on jotain tosi mielenkiintoista kuvattavaa ). Ei se sinänsä tunnelmaa vähentänyt ollenkaan. Tallustelin pihamaalla natisevassa suojalumessa, näin kauriin jälkiä; lienee ollut yöllä tutkimusmatkalla. Lumet valuivat katolta alas, jääden roikkumaan räystäälle kuin kellot Dalin teoksissa. Ruokintapaikalla oli hiljaisempaa kuin eilen; vaikka eilen olikin "kehnompi" sää, oli silti paljon siivekkäitä pikkuystäviä liikkeellä. Tai, no, ehkä niitä olisi aamulla ollutkin, vaan bongaaja poti maailmantuskaa kärsä tiiviisti peiton alla pitkälle aamupäivään...Mutta eilen tihrustin keittiön ikkunalla ja saldosta tuli ihan mainio. Olin varustanut ruokinta-automaatit monenmoisilla herkuilla: viljapalleroilla, herkkupötköillä, siemensekoituksella, omenilla,  pähkinöillä ja tavanomaisilla murkinoilla, kuten auringonkukansiemenet, kaurajyvät ja kuivat leivänmurut ym. Eli ihan kunnon kattaus. Kiva että Birdlife järjestää vuotuisen pihabongauksen; ilman mitään kilpailuhenkisyyttä - jotain tervehenkistä toimintaa vielä tässä maailmassa. Myöhemmin iltapäivällä nousi vielä maasta upea usva ilman jälleen kylmetessä, taivaanranta muuttui utuisen vanhan roosanpunaiseksi ja kuunsirppi kapusi korkealle..se tosiaan muistutti jotain kippuranenäistä hahmoa jollaiseksi se joissain satukirjoissa kuvataan. Todellisuus on vain satua upeampaa.