Talvipäivän seisaus

Todellakin, pimeääkin pimeämpi päivä. Aamupäivällä aurinko pilkahti mutta painui samantien piiloon; itsekin tekisi mieli vain kömpiä peiton alle odottamaan valoisampia päiviä. Yritin etsiä jotain mielenkiintoista talvipäivänseisauksesta vanhoista kirjoista ja kalentereista. Huomasin selatessani muitten blogeja, että talvipäivänseisaus on jotain mitä kovasti odotellaan. Se taitaa olla puutarhurisihmisten juttu selvästikin. Kaipuu maata tonkimaan, järjestelemään, kuopsuttelemaan, istuttamaan on kova! Nyt on suunta oikea, kohti valoa, valoisia iltoja... Löysin vähän tiedettä aiheesta: J & S. Mitton; Avaruus, kertoilee näin: Pohjoisen pallonpuoliskon kärsiessä pitkästä talvesta eteläisellä pallonpuoliskolla nautitaan kesästä. Kesäpäivän seisauksen jälkeen aurinko on hiljalleen siirtynyt etelämmäksi ja syyspäivän tasauksena se paistaa päiväntasaajalla suoraan päältä. Vihdoin talvipäivän seisauksena  aurinko on keskipäivällä pään päällä Kauriin kääntöpiirillä. Pohjoisnapa on kääntynyt poispäin auringosta ja etelänapa kohti aurinkoa. Meidän talvipäivän seisauksemme vastaa eteläisellä pallonpuoliskolla kesäpäivän seisausta. Maaliskuussa seuraa sitten kevätpäivän tasaus, joka pohjoisella pallonpuoliskolla merkitsee kevättä mutta eteläisellä pallonpuoliskolla syksyä. Siinä  taisikin olla tiedettä ihan tarpeeksi kohmeiselle pääkopalle, valonpuutteesta kärsivälle.