15.12.2013

15. joulukuuta

Jospa tämän sateisen ja tuulisen päivän kunniaksi laittaisin löytämäni kauniin puutarha-aiheisen runon edes. Piha näyttää jokseenkin tasaisen mustanruskealta, "kuolleelta"...pitäisi ehkä sanoa nukkuvalta niin ei kuulosta niin synkeältä. Tähtiäkään ei näy, mutta tässä Edith Södergranin runossa on kaikki.                    
                                 
                      Yön tullen
            minä seison portailla
            kuuntelemassa,
              tähdet parveilevat puutarhassa
            ja minä seison pimeässä.
                       Kuuntele,
            tähti putosi helähtäen!
                  Älä astu ruohikolle
                     paljain jaloin:
            puutarhani on sirpaleita täynnä.

Ei kommentteja:

Tietoja minusta


Olen syntynyt Kristiinankaupungissa v. 1963; jossa elelen ja hoitelen puutarhaa joka on pääasiallisin harrastus huhtikuulta siihen asti kunnes sataa ensimmäiset lumet. Muita harrastuksia ovat maalaaminen ja valokuvaus, hieman raapustelua silloin tällöin ja paljon haaveilua!! Meidät on kaikki luotu puutarhureiksi ja nauttimaan elämästä maan päällä; siinä voisi olla motto meikäläisellä!