Jospa tämän sateisen ja tuulisen päivän kunniaksi laittaisin löytämäni kauniin puutarha-aiheisen runon edes. Piha näyttää jokseenkin tasaisen mustanruskealta, "kuolleelta"...pitäisi ehkä sanoa nukkuvalta niin ei kuulosta niin synkeältä. Tähtiäkään ei näy, mutta tässä Edith Södergranin runossa on kaikki.
Yön tullen
minä seison portailla
kuuntelemassa,
tähdet parveilevat puutarhassa
ja minä seison pimeässä.
Kuuntele,
tähti putosi helähtäen!
Älä astu ruohikolle
paljain jaloin:
puutarhani on sirpaleita täynnä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti