2. huhtikuuta

 Miten aika on taas kiitänyt, talvi alkaa kääntyä kohti kevättä. Hieman vaivalloisesti, mutta siihen suuntaan. Tuntuu että luontokin on alakuloinen maailman tapahtumien vuoksi. Kyllä se sanattomaksi vetääkin. Ei erityisemmin tunnu oikealta nauttia kun muualla kärsitään suunnattomasti. Oman mielenterveyden takia ei voi lopettaa elämistä vaan mennä eteenpäin sitten miten taitaa. Aina voi luoda jotain uutta tuhoamisen sijaan. Puutarhurointi on luomista luonnon avulla. Sitä nyt täytyy harrastaa niin kauan kun voi ja tulevaisuudessa huomattavasti paremmissa olosuhteissa. Kukat tuovat iloa ja lohtua värikkyydellään. Kevään tuomat muuttolinnut joita on jo hissukseen saapunut. Ja valo - aah! - voiko mitään ihanampaa olla kuin kevään valo. Hissukseen olen aloitellut jotain kylvöpuuhia, taimia ym. tilattu. Talvivarastosta tuotu joitain ruukkuja päivänvaloon. Ulkona ei voi kun hieman sieltä täältä haravoida, kerätä oksia ym. pois. Lunta on melko paljon ja se toistaiseksi vain haihtuu ei sula. Mutta ihana huhtikuu on täällä nyt, vihdoinkin.