Yritän oikein urakalla saada kuvia laitettua blogiin. Niitä kertyy kun on niin paljon kuvattavaa. Kaikesta ei saa kuvia vaikka miten haluaisi. Perhoset liikkuu niin vikkkelään, linnutkaan harvemmin malttavat pysyä paikoillaan. Kukat nyt paremminkin. Kaikki liikenevä aika menee ulkona puuhaillen tai vaan röhnöttäen auringossa. Pari kolme viime päivää ovatkin olleet superlämpöisiä: 16 - 17 asteisia, joskin sitten yöllä pakkasen puolella tai lähellä nollaa. Viime vuonna tähän aikaan 7 - 9 asteisia päiviä. Mukavaa kerrassaan. Eilen käpöttelin paljain jaloin...sitä ei ole tapahtunut kovin usein huhtikuussa. Aloitin kyllä lumen ja pakkasten aikaan maadoittumisen paljain jaloin lumessa käpytellen - pikavauhtia kylläkin -, mutta se valitettavasti tahtoi unohtua tai muuten jäädä. Uskon kyllä sen voimaan. Kontaktiin maaemon kanssa. Kyllä siinä voimaantuu kuten nykymuotisana sen ilmaisee. Pian saa ollakin paljain jaloin jatkuvammin. Se todella auttaa nivelrikkoon ynnä muihin ongelmiin selässä ja jaloissa ja tietenkin fiilikseen yleisesti. Aurinkoa ja valoa unohtamatta: on ne terapeuttisia elementtejä pohjoisen ihmiselle. Koivu- ja leppäallergia hieman haittaa menoa...mutta suolapiipun nuuskuttelua ja pari buranaa poskeen niin pärjää jotenkin. Pihan siivous talven jäljiltä tuntuu loputtomalta, mutta hiljakseen se onnistuu. Sain jo daaliat istutettua, mikä on ennätysaikaisin: yleensä toukokuulla. Siemeniä ja kukkamukuloita on purkeissa ja purnukoissa. Muutamia suoraan avomaalle sitten kun maa on lämmennyt. Olen ihan aikataulussa joten no problems. Tänä keväänä olen onnistunut mahlan keruussa, sitä tulee litrakaupalla! Monena keväänä olen epäonnistunut. Nyt on kasvava kuu joten sitä tulee! Saan pakastimeen talveksi. Kiva lipitellä marras- joulukuun pimeydessä ja muistella kevättä. Huhtikuu on paras kuukausi vuodessa: muutolintujen tulo on jotain uskomatonta ja luonnon herääminen eloon muutenkin. Kun istuu kaikessa rauhassa, katselee ja kuuntelee voi nähdä mitä vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti