1. syyskuuta

Nyt on syksy ihan kalenterinkin mukaan, joten uskottava on. Se on alkanut oikein hienosti. Päivät ovat tuoneet mieleen kevään jollain tavalla. Sää on ollut kepeä, sopivan lämmin ja tuuleton. Pihalla on ollut mukava hommailla kun kuumuus häipyi. Vaikka tänään oli fiilis hakusessa jonkin aikaa. Kuin epäkunnossa oleva kone rahjustin pihalle, istuskelin pihatuolissa villapaidassa ja fleeceliivissä murjottaen. Sateisen aamupäivän jälkeen aurinko oli iltapäivällä hetken esillä ja tuumin että kaipa sitä voisin ainakin nauttia lämmöstä, mutten todellakaan aikonut mitään tehdä! Fiilis hiipi auringon myötä mieleen uudelleen, koivunsiementen sadellessa maahan hissukseen leijaillen kuin lumihiutaleet. Talitiaiset, punarinnat ja muut pikkulinnut pyrähtelivät ja tirskuttivat omissa pikku hommissaan oksilla ja pensaissa. Jatkoin kuluneella viikolla aloittamaani kasvimaan siistimistä. Ylimääräiset kamppeet lensivät yksi kerrallaan pois - olihan asteita 18...On pihatöillä erikoinen vaikutus jos on jokseenkin mutruisella tuulella. Se saa ihmisen ikäänkuin säädettyä oikealle kiertoradalle. Hellekausi vain uuvutti vaikka miten paljon olisi ulkona oleillut, eikä mistään tekemisestä ollut ajatustakaan. Nyt on helppo hengittää ja puutarhassa on paljon erilaisia tuoksuja sateitten ja viilentyneen ilman myötä. Uskomaton kultapiiskujen voimakas sahramia muistuttava tuoksu, maan hyvin voimallinen tuoksu leijuu nenään, kun lehdet ja kasvienosat alkavat maatua hiljalleen. Myös ruusut ovat alkaneet kukkia uudelleen. Sain hieman setvittyä edes pienen osan kasvimaata. Kaivelin ylös aiemmin viikolla maa-artisokkia. Niitten tilalle tulee kukkapenkkiä ja pienempi lava. Jonkin verran toki jätän maa-artisokkaa eri kohtaan, ne ovat herkullisia; joskin vaativat multavan, syvän maan kasvaakseen hyvin. Siirsin ruskoliljoja, tiikerililjoja, ruusun ja poimulehteä sekä yrttipenkistä etelänkevätesikon kasvimaan reunaan.Yrttipenkissä olleen pikkusiilen kotipesän haravoin ja keräsin pois. Sitä on joku ilmeisesti isompi otus penkonut mennen tullen, enkä usko että siilet sitä enää käyttäisivätkään. Siirsin myös ruusujuuren lipstikan seasta pois. Lipstikka todella valtaa alaa. Se olisi jaettava ja annettava osa jollekin. Sellainen mauste jota ei niin paljon tule käytettyä. Kasvimaa on todella sotkuinen, eikä kulunut kesä auttanut siinä ollenkaan. Rikkaruohot luonnollisesti viihtyvät ja valtaavat alaa oli millainen kesä tahansa. Karhunvattu on myös levinnyt sinne tänne. Harjaneilikkaa löytyy myös runsaasti levinneenä - sitäkin aion keskittää vain yhteen kohtaan. Toisen aroniapensaista aion leikata alas. Aikoinaan istutin ne väärälle puolelle ja siten ne varjostavat kasvimaata liikaa; ja ne kasvavat todella korkeiksi. Ehkä sana kasvimaa ei ole ollenkaan kuvaava, eikä ainakaan potager; ehkä sottager olisi parempi! Maa-artisokka on ainoa kasvis tällä hetkellä. Kokeilemani latva-artisokat olivat talvella kuupahtaneet. Eivät vaan onnistu. Yrtit, kukkaset, marjapensaat menestyvät melko hyvin. Ja ilmeisesti siilen kasvatukseen kasvimaa on sopiva! Mutta hissukseen laittelen säitten ja fiilisten mukaan. En halua mitään hienoa, enkä sellaista jossa kaikki on tiptop, mutta erilaisen ja omannäköisen jossa kasvit viihtyvät ja saisi vielä satoakin. Erikoiset kesät asettavat nykyään oman haasteensa joten ei voi ihan ihmeitä odotella. Parasta yrittää kasvattaa vain kaikkia idioottivarmoja lajikkeita; muuten iskee totaalinen turhautuminen.