Kesäpäivä seisahtaa

Kesäpäivänseisaus....yöt pitenevät talvipäiväntasaukseen. Jotenkin erikoinen ajatus...puolen vuoden kuluttua alkaa taas
kevään ja valon odotus....tai, no, kyllä sitä kaipaa marras-joulukuun pimeydessä jo. Nyt nuuskutellaan ruusujen tuoksua,
kerätään vitamiineja auringosta talteen. Onneksi saamme vettä näitten helteisten, kuivien päivien välissä ennenkuin ihan
kaikki kuivuu kasaan. Kesää on vielä kosolti jäljellä. Linnut tirskuttavat kovasti; olisikohan toinen kierros menossa kun
ensimmäiset poikaset on saatu maailmalle?  Runsas väri- ja äänimaailma on ihanaa terapiaa ennen pimeää jaksoa. Kun
istahtaa alas kuuntelemaan surinaa, pörinää, siipien suhauttelua, sirkutusta, huhuilua...kukkaset loistavissa väreissään,
monet eri vihreän sävyt, tuhannet tuoksut, pilvet jotka kaikki ovat erilaisen muotoisia eivätkä koskaan samanlaisia, taivaan sinisen eri versiot, sateen tuoksu, punaturkkiset oravat viipottavat pihalla, yhtäkkiä putkahtaa punaruskea turkki jossa valkoisia täpliä jostain  smaragdisen vehmauden keskeltä.....kyllä tuntee itsensä hemmotelluksi. Ihan taatusti kestää taas koko talven.