16. kesäkuuta

Pitää vaan jotain yrittää, vaikka kesä toistaiseksi on jokseenkin epäedullinen mitään laitella. Sateetonta jo kuutisen viikkoa ja varmaan saman verran kovia tuulia jotka entisestään kuivattaa ja repii kasveja. Nurmikko muistuttaa jo " Kalifornian kultaa ". Ainoa hyvä puoli on ettei tarvitse kurnuttaa ruohonleikkurin kanssa alvariinsa. Joskin vähän harmittaa, kun juuri hommasin uuden leikkurin. Kaipaan sitä alkukesän raikkautta ja tuoksua, joka yleensä on. Tällä hetkellä ei oikein mikään tuoksu. Ilmassa hiekkaa ja siitepölyä...Mikään ei silti estänyt ostamasta kesäkukkasia, sekä hieman täytettä viherkotteroon: zuccinin, kurkun- ja tomaatintaimen. Valkoisen ruusun, jonka nimen ehdin jo hukata. Punainen köynnösruusu; Rosa Sympathie ja syyshortensia White Lady, jaloritarinkannus; Blue Bird. Pihallani on joskus ollut aivan uskomattoman sininen ritarinkannus, vaan se on kadonnut jollain tavalla; enkä ole nähnyt missään samaa sinistä enää. Aion toki vielä hommailla lisää kukkasia; niin kesä- kuin perennojakin. Näin aivan uskomattoman pontevia liljoa myytävän kasvihuoneella, joten niitä. Omat liljat on todella pieniä ja vaivaisen oloisia. Kova talvi ja nyt tämä kuivuus tekevät pahojaan eivätkä ne enää tänä kesänä kasva. Ehkä saamme vettä pian? Alkaa olemaan jo kipurajoilla. Omenapuut pudottelee jo alkujaan, perennat lurpattaa. Nostan kaivosta vettä pikkutaimille lavoihin ja ruukkuihin sekä paikallisesti joillekin perennoille. Vettä vaan tarvitaan aika reilusti, jos haluaa sen auttavan. Kaivossakin alkaa jo pohja häämöttämään, joten...Odotan sitä kohahdusta minkä vesisade saa aikaan, kasvit ja luonto ryhdistäytyy. Luonnonkukkiakin on paikoin huonosti ja ne kukkivat nyt ennätysnopeaan.  Minkäs tälle voit...ehkä syksy korvaa upeudellaan tämän kuivan kauden.