3.11.2017

Kuuhullun päiväkirjasta

Kuu on vaan niin ihana, upea pallero taivaalla, että sitä on pakko kuvata joka vaiheessa.
Välillä pilvet seilaavat sen eteen saaden sen utuiseksi. Myös sen upeat kraaterit
voivat näkyä ja aivan kuin siellä täällä olisi loistavia valopisteitä. Huomenna olisi täysikuu, jos
se vain tulee esiin pilvien takaa. Kömmimme välittömästi sitä kuvaamaan jos vilauskin näkyy.
Öiseen aikaan onkin mielenkiintoista huuhailla ulkona, rapinaa siellä, kahinaa täälllä...
vesipisarat putoilevat verkkaan oksilta kohmeiseen maahan. Äänet ovat yön hiljaisuudessa ihan erilaisia
kuin kirkkaassa päivänvalossa. Joutsenten äänet kantautuvat tyynenä yönä merenrannalta.
Ehkä luontokappaleetkin nauttivat kuusta; ainakin on sopivasti valoa liikkua yön varjoissa,
silti voi pysyä näkymättömissä. Sinänsä synkähköt kuukaudet voivat sisältää kaikenlaista kaunista,
sillä eihän luonto mihinkään katoa talveksi. Riippuu siitä haluaako nähdä. Jotkut eivät näe, toiset näkevät.

Ei kommentteja: