4.11.2017

4. marraskuuta

Olipa ihana marraskuun päivä, lämmin, jonkinverran tuullut, muttei häiritsevästi. Mukavaa laitella pihahommia, kun viikolla se ei oikein onnistu, on jo pimeää alkuillasta. Oikein kaipaa pihatöitä, verkkaista liikuntaa - on oikea hapen nälkä. Tällaisena päivänä ilma onkin miellyttävää, hieman kosteaa, kuitenkin raikasta. Tulee mieleen huhtikuiset, pilviset, kosteahkot päivät. Tänään aurinko hieman pilkisteli ja valo oli välillä upea. Haravoin lehtiä yrttipenkin peitoksi, kuohkeita vaahteranlehtiä, vielä siihen myöhemmin muutama havu päälle. Siirsin aiemmin syksyllä latva-artisokat sinne; ehkä ne selviää talven yli. Jäivät kaiken muun kokeilun ohella mataliksi ruippanoiksi. Huomasin että rosmariini on nostettava ylös, tälläsin sen ruukkuun, saa talvehtia pannarissa sekin. Tajusin myös että jättiverbena ei ilmeisesti pärjää maassa, vaan sekin on kaiverrettava ylös maasta. No, onneksi maa ei ole vielä jäätynyt, sain sen ylös ja pesuvatiin kököttämään. Ehkä olisi voinut kokeilla pienen osan kanssa JOS pärjäisi kuitenkin talven maassa. Voi tietysti käydä niinkin että se kuupahtaa pannarin pimeydessä.  Olipas todella nautittava myöhäis-syyspäivä. Melkein teki mieleni tuoda takaisin ulos pöydän, tuolit ja istuskella siemailemassa kahvia...vaan huomenna jo sataa taas. Katsahdin ulos, siellä täysikuu pilkottaa pilvien lomasta, pitänee ehkä raahata itsensä vielä ulos sitä ihailemaan. Samalla tarkistan onko siili käynyt syömässä vai alkaako uni jo viedä voiton? Se ei ole nenäänsä pistänyt ulos viime yönä eikä päivällä, vaikka olin melko varma että näin hieno ja lämmin päivä saa sen hereille. Odotan suurella mielenkiinnolla saanko siitä kaverin ensi kesäksi. Siellä talvipesän turvassa hän uinuu, kuun loistaessa tähtitaivaalla.

Ei kommentteja: