Ihanin vuodenaika ja upein kuukausi käsillä. Aurinko on vielä pysytellyt piilossa pilvenhaituloitten takana. Tänään sentään tuuli jo vei pilvet mennessään ja iltapäiväksi kehkeytyi oikein mahtava ulkoilusää. Mittari kapusi kahdeksaan asteeseen. Oikein sopiva lämpötila hommailla; ei liian kuuma, muttei koleakaan. Haravointia, roskien keruuta, rikkinäisiä ruukkuja kerätty pois...talven jälkien siivoamista. Arkisia hommia, mutta tähän vuodenaikaan ne tuntuvat juhlavilta. Lämpöisellä eteläseinuksella krookukset availevat nuppujaan, helmililjat kurkistelevat...varovasti, varovasti. Vielä tulee kylmiä päiviä, pakkasta öisin, räntää. Ehkä onkin parempi ettei nyt ole kovin lämmin vielä.
Sisällä sain tomaattien ja tomatillon taimet siirrettyä isompiin ruukkuihin. Vanhoja siemeniä laittelin kokeilumielessä ja ne toimii vielä hyvin. Samoin laitoin itämään kardonin siemenet; edelliskerralla ne ei ehtineet kasvaa kovin isoiksi. Muita siemeniä en ole laittanut...ooops, malabarin pinaatin kyllä. Uusia siemeniä en ole tilannut vieläkään...jospa tutkin ensin mitä lähialueen kaupat tarjoilee. Saattaa ehkä saada halvemmallakin kuin tilaamalla jostain. Ja mitäs sitä tilailemaan sen tuhannet eri kurkun ja tomaatinsiemenet; ei niissä niin suuria eroja ole kuitenkaan. Periaatteessa ne maistuu ihan samalta kaikki; paitsi paremmilta kun ne on itse kasvatettu ja ilman myrkkyjä. Kevätkukkiakaan en ole ostanut kuin yhden narsissin. Kuhnailen samaan tahtiin kuin kevät etenee...vaan mitäs tuota hösäämään. Vauhti kun hiljenee, niin sen mukaan on mentävä. Tärkeämpää on nauttia tekemisistään kuin stressaantuneena yrittää saada kaiken mahdollisen hoidettua yhtäaikaa. Tällähetkellä puutarhanhoito on lähinnä terapiaa ja liikuntaa huumorilla maustettuna. Ja jos tuntuu siltä että on mukavinta rötköttää aurinkotuolissa niin sen teen. Valmista kun ei tule koskaan vaikka kuinka yrittäisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti