Aamusella ilmestyi taas pyrstötiaisia, veikeitä kavereita joilla on hassu
piipitys. Rasvamakkarat maistuu myös näille. Eivät erityisen arkoja ole,
kun menin ulos kuvaamaan niitä, ei ne pahemmin säikkyneet. Kauaa ne
eivät viihdy, kun taas jatketaan muualle. Ehkä vielä kevään tullen niitä näkyy.